Loppusyksyn hyviin musiikkiuutisiin kuului Turun kaupunginvaltuuston sinetti uuden konserttitalon rakentamiseksi kaupunginteatterin viereen. Onnea turkulaisille kauaskantoisesta päätöksestä! Rapistuvaa ja ongelmallista vanhaa taloa kukaan ei jää kaipaamaan. Voittanut ehdotus näyttää havainnekuvissa houkuttelevalta ja mittasuhteiltaan sopusuhtaiselta. Salin kenkälaatikkomalli antaa hyvät mahdollisuudet huippuakustiikkaan. Pelkkä talo ei silti riitä, vaan toiminnallinen konsepti ja sisällön korkea profiili ovat edellytyksiä hankkeen onnistumiselle.
Turulla on jo historiansa ansiosta kulttuuria henkivä maine, mutta nykytila ei ehkä vastaa kaikkia sen mahdollisuuksia. Imago on vähän sisäänpäin lämpiävä, vaikka monenlaista toki tapahtuukin. Samaan aikaan ikiaikainen kilpailija Tampere on nostanut profiiliaan sisä-Suomen kulttuurikeskuksena, jossa orkesterikin kerää ennätysyleisöjä. Nyt Turulla on taas mahdollisuus kääntää tilanne edukseen.
Ohjelmatuotannossa on Suomen konserttitalojen akilleenkantapää. Monella niistä ei ole mitään sisällöllistä linjaa: tarjonta on mitä sattuu. Usein kaupunginorkesterin viikoittainen konsertti saa seurakseen vain satunnaisen viihdepläjäyksen, kokouksen tai paikallisen harrastajakuoron. Ehkä joskus tämä riittää tyydyttämään tarpeen, mutta konserttitalosta se ei tee kiinnostavaa. Pisimmälle on päässyt Tampere-talo, jolla sentään on oma ohjelmatoimisto.
Toivottavasti Turussa asia otetaan pöydälle jo nyt ja laaditaan selkeä suunnitelma siitä, miten myös vapaan kentän toimijat ja vierailijat pääsevät estradille, millaista liiketoimintamallia se vaatii ja millainen ohjelmiston profiilin tulisi olla. Turun musiikkijuhlille kansainväliset vierailut ovatkin jo olleet painopiste, joten siitä on hyvä jatkaa. Haaveet konserttitalosta kansainvälisenä matkailuhoukuttimena eivät ole ollenkaan epärealistisia, mutta sen toteutus vaatii paljon työtä: management-osaamista, laatuun satsaamista ja asiakaspalvelun hiomista.
Jako menestyjiin ja häviäjiin jyrkentyy Suomen kaupungeissa, ja se näkyy myös kulttuurissa. Samalla kun Turussa ja Tampereella suunnitellaan suuria, Mikkelissä ollaan lakkauttamassa koko orkesteria. Samalla konserttitalo Mikaeli menettäisi keskeisen käyttäjänsä. Pikkurahoja on poliittisesti helppoa leikata, kun talouteen vaikuttaviin päätöksiin ei riitä uskallusta. Hieno mutta ilman tarkoituksenmukaista käyttöä konserttitalo on ikävä symboli kaupungin henkisestä ilmapiiristä. Pitäisikö Mikaeli siirtää Jyväskylään, jossa jahkailu konserttitalon rakentamisesta jatkuu vuosikymmenestä toiseen?
Myös Helsinki on saamassa helmikuun alussa lisää kulttuurin infrastruktuuria, kun Tanssin talo avaa ovensa. Se on valtavan iso asia kokonaiselle alalle, joka nyt ensimmäistä kertaa saa yhteisen foorumin ja mahdollisuuden synergisiin tuotantoihin, markkinointiin ja maineen nostoon. Jane ja Aatos Erkon säätiön avajaisvuodelle antama miljoonan euron tuki kansainväliselle vierailuohjelmalle antaa loistavan startin. Mutta tästä lisää myöhemmin.
Rondo toivottaa kaikille hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!