Teoksessa kerrotaan Sibeliuksen sävellyksiin liittyviä tarinoita ja anekdootteja. Esiin pääsevät etenkin kuorolaulut ja muu pienimuotoisempi musiikki: muun muassa Jääkärimarssin, Uudenmaan maakuntalaulun ja Finlandia-hymnin syntyvaiheisiin liittyvät sattumukset, kiistat ja kommellukset. Tekstikokoelman nimessä mainittu lampaanviulu sekä usein kuultu ilmaisu voileipäkappale, saavat tarinansa nekin.
Teoksen tarinat ovat tyyliltään asiallisia. Ylivuori keskittyy tietoon, ei löysään maalailuun. Tämä on hyvä asia, sillä kertomusten rehevöittäminen on vaikea laji, joka voi helposti epäonnistua. Tällaisenakin teos kuljettaa lukijan tapaamaan monia Sibeliuksen yhteistyökumppaneita ja muita ajan kulttuuripersoonia sekä faktoihin nojautuen aistimaan menneen ajan tunnelmia.