Arvio: 1900-luvun minioopperoissa on tiiviyden voimaa

Aino (Annami Hylkilä) ja luonnonhengettäret Väinö Raition Väinämöisen kosinta -oopperassa. Kuva: Laura Reunanen Lyhytelokuville on festivaalinäytökset ja lyhyille kaunokirjallisuuden muodoille kokoelmat tai vihkojulkaisut, mutta oopperan saralla on nykyään normina, että teoksen on tultava toimeen konsertin mittaisena kokonaisuutena tai osana kahden teoksen kokoillan esitystä. Alle tunnin pituisten...
Haluatko lukea koko jutun? Tutustu Rondon tilaukseen ja avaa kaikki artikkelit käyttöösi!
Edellinen artikkeliMikä sai orkesterit turboilemaan?
Seuraava artikkeliViron musiikkineuvoston säveltäjäpalkinto Jüri Reinverelle