
BRQ-festivaali jatkui moninaisen barokkimusiikin parissa Vantaalla. Ainoastaan juhlavuottaan viettävää Monteverdiä festivaali ei ole juurikaan ottanut ohjelmistoonsa, mikä on hieman yllättävää mutta ehkä BRQ tahtoikin erottua muista tapahtumista antamalla yleisölle harvinaisuuksia, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi. 10.8. Pyhän Laurin kirkossa kuultu konsertti esitteli taitavan barokkisäveltäjän.
Elisabeth Jacquet de La Guerre (1665–1729) oli ihmelapsi, cembalisti, joka esiintyi Ranskan hovissa jo viisivuotiaana. Jacquet de La Guerre oli ensimmäinen nainen Ranskassa, joka sävelsi oopperan. Hän oli myös ensimmäinen Ranskassa 1600- ja 1700-luvuilla cembalomusiikkia julkaissut säveltäjä, joka vaikutti näin ollen merkittävästi kyseisen tyylin kehitykseen. Eikä siinä kaikki. Jacquet de La Guerre alkoi myös ensimmäisenä säveltäjänä kirjoittamaan viuluilla säestettyjä kosketinsoitinsonaatteja, joiden perinne jatkui Euroopassa aina Beethovenin aikoihin asti. ”]
Jacquet de La Guerren sävellyskieli ei kuulemani perusteella eronnut juuri ranskalaisesta barokista, kuten hänen aikalaisensa François Couperinin tyylistä. Esimerkiksi italialainen cembalisti, fortepianisti ja kapellimestari Paolo Zanzu esitti konsertissa sarjan cembalolle d-molli. Teos ei vaikuttanut olevan cembalokappaleiden helpoimmasta päästä, mistä voi päätellä Jacquet de La Guerren olleen, kuten kerrotaan, todellinen virtuoosi. Omana elinaikanaan Jacquet de La Guerre nautti suurta arvostusta Ranskan kuninkaallisten ja kollegoidensa parissa, sekä säveltäjänä että muusikkona. Myös nykyään häntä ei ole unohdettu – eikä häntä saisikaan unohtaa – pikaisella haulla esimerkiksi Youtubesta ja Spotifysta löytyy monta Jacquet de La Guerren teosta.
Konsertti eteni loogisesti Jacquet de La Guerren yksinkertaisemmista sävellyksistä monimutkaisempiin bravuureihin. Pieni kritiikki kohdistuu muutamaan järjestelyasiaan. Kaikuvassa kirkossa pidetty alkupuhe ei kuulunut hyvin salin takaosaan, mikä on jatkossa hyvä ottaa huomioon. Käsiohjelma olisi kaivannut vielä tarkistusta ja oikolukua muutaman kirjoitusvirheen, järjestelmällisyysasian ja tarkennusta vaativan maininnan osalta.
Sonaatti nro 6 viululle ja continuolle oli vielä sointukuluiltaan ja osiltaan (mm. Prélude – Presto – Adagio jne.) melko tyypillistä, helpommin soitettavaa barokkia. Mukaan oli koottu hyvin asiantunteva solistiryhmä. Ranskalainen, barokkikuvioissa hyvin tunnettu konserttimestari Florence Malgoire käytteli barokkijoustaan rohkeasti, mutta tarkasti halliten. Malgoiren otti virkistävästi ihanan silkkiseen sointiinsa joskus hienoista viipyilyä ja kiihdytyksiä kohdissa, missä niitä ei aina odottaisi. BRQ:n taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola oli konsertin säestävä kivijalka viola da gambansa kanssa.
Kantaatti Le Passage de la Mer Rouge (Punaisenmeren ylitys) näytti Jacquet de La Guerren teoksista jo erikoisempia piirteitä. Harvinaisena aiheena oli Mooseksen ja Israelin kansan meren ylitys ilmaistuna runolliseen tapaan. Ranskalainen, barokkiin erikoistunut Emmanuelle De Negri vaikutti yleisön edessä ensin epävarmalta, mutta hänen sopraanoäänensä soi kauniisti.
Sarja cembalolle d-molli yhdisti tanssit sarjaksi ranskalaisen tradition tapaan. Säveltäjän kiehtovammaksi ja moninaisemmaksi kehittynyttä tyyliä alkoi olla nautinto kuunnella, myös koska Paolo Zanzu runoili cembalolla ilmaisuvoimaisesti ja kokeneesti. Pitkä kantaatti Le Sommeil d’Ulysse (Odysseuksen uni) oli Punaisenmeren ylitys -kantaatista iso harppaus säveltäjänä eteenpäin. Ylväs antiikin tarinan toteutus yhdistelee mitä erilaisimpia aarioita, sinfonioita ja resitatiiveja, viulun sähäköistä interventioista puhumattakaan. Myös De Negrin ääni teki matkan Odysseuksen tapaan sävystä ja tyylistä toiseen, sen valovoimainen sointi loisti etenkin rauhoittavassa Dormés, ne vous deffendés pas -aariassa.
Elina Salin
BRQ-festivaali
Elisabeth Jacques de La Guerren muotokuva
Pyhän Laurin kirkko, Vantaa, 10.8.2017 klo 19
Istumapaikka rivillä 10
Emmanuelle De Negri, sopraano
Florence Malgoire, barokkiviulu
Markku Luolajan-Mikkola, viola da gamba
Paolo Zanzu, cembalo