Taideyliopiston Sibelius-Akatemian muhkea näyteikkuna Sibafest muistaa tänä vuonna kansalaissotaa otsikolla Kansalaisrauha, ja Atso Almilan suunnittelemassa hienossa ohjelmistossa toistuvat sodan, rauhan ja yhteisöllisyyden teemat. Yksi päätapahtumista on Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteistyössä tulkitsema Sotilaan tarina. Igor Stravinskyn yhdessä kirjailija Charles-Ferdinand Ramuzin alunperin kolmelle näyttelijälle, tanssijalle ja soitinseptetolle luoma musiikkiteatteriteos elää konserttiohjelmistoissa suosittuna konserttisarjana, mutta täysipainoisia näyttämöesityksiä on harvemmassa. Muutama vuosi sitten sellainen nähtiin Savonlinnassa, ja kontekstina oli tanssiteatteri. Sibafestin esityksessä ohjaus oli ohjaajaopiskelija Juho Mantereen ja tulokulma teatterillinen.
Ensimmäisen maailmansodan tunnelmissa kirjoitettu ilkikurinen teos perustuu venäläiseen kansantarinaan, jossa viulua soittava sotilas tekee sopimuksen paholaisen kanssa ja ajautuu turmioon. Stravinskyn musiikki herää kunnolla henkiin vasta tekstin ja toiminnan kanssa. Tinde Lappalaisen ja Sami Roikolan näyttävä, kauhunhuuruinen visualisointi upotti viulisti-kapellimestari Janne Nisosen johtaman soitinyhtyeen tapahtumien sisään eräänlaisena haudoistaan nousseiden sotilaiden zombiorkesterina. Musiikki kietoutui tarinaan vinkeästi, ja mukana oli myös improvisoituja välikkeitä.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Näyttelijäopiskelijat Lauren Lehtinen, Roosa Söderholm ja Sampsa Timoskainen toivat teokseen sen kaipaamaa fyysistä elävyyttä ja sähäkkyyttä. Söderblom oli riekkuva ja muotoaan muuttava paholaishahmo, ja Lehtinen ja Timoskainen ruumiillistivat päähenkilöä yhdessä, siten että alkutilanteessa edellinen edusti tämän ulkoista minää ja jälkimmäinen ikään kuin taisteluissa runneltua, kaasunaamarin tukahduttamaa sisintä, eläimenkaltaista ontuvaa seuralaista. Timoskaisen roolihahmon nousu pelokkaasta lintuihmisestä omaksi itsekseen oli koskettava oivallus, ja hetki, jolloin mies sai äänensä takaisin riisuttuaan kaasunaamarin, muodosti käännekohdan. Eläimellisyys ja eläinten jäljittely heijasteli sodan hulluutta kautta teoksen ja loi siihen selkärangan, joka olisi varsin hyvin riittänyt tulkinnan perustaksi.
Ohjaaja Mantere ei kuitenkaan malttanut olla vetämättä viivaa Suomeen, jatkosotaan ja kansallisiin kliseisiin. Tämä repi tulkintaa kahtia. Koska enimmäkseen käytössä oli Olli-Matti Ronimuksen (1929–2005) hieman kömpelösti riimitelty suomennos, esityksen jalat olivat lujasti kiinni teoksen alkuperäisessä muodossa, kiemuraisen tarinan groteskissa sadunomaisuudessa ja ensimmäisen maailmansodan eurooppalaisissa tunnoissa. Näin viittaukset sodan muistojen yhä varjostamaan hyvinvointi-Suomeen ja maailmanlopun visioihin jäivät irrallisiksi.
Etenkin loppua kohden esityksen rakenne alkoi sirpaloitua ja yhteys musiikkiin löyhtyi. Tämä oli ongelmallista, sillä alkuperäistekstin pikanttina punaisena lankana on viulu, jonka avulla sotilas voi vastustaa pirua ja tehdä ihmetekoja. Nyt Nisosen viulun rooli jäi enimmäkseen käyttämättä. Käsikirjoituksen olisi hyvin voinut luoda kokonaan uudelleen alkuperäisen tarinan pohjalta, musiikkia hyödyntäen, ja pohjustaa siten uusia merkityksiä.
Auli Särkiö-Pitkänen
Sibafest: Sotilaan tarina Musiikkitalon Sonore-salissa 27.1. klo 15, ensi-ilta 26.1.
Muut esitykset: 28.1. klo 15 ja 18
Ohjaus: Juho Mantere
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Tinde Lappalainen
Valosuunnittelu: Sami Roikola
Sibelius-Akatemian kamariyhtye, Janne Nisonen, viulisti-johtaja
Esiintyjät: Lauren Lehtinen, Sampsa Timoskainen ja Roosa Söderholm
Sibafest Musiikkitalossa 27.1.–3.2. http://www.sibafest.fi/
