Tallinnan Birgitta-festivaali jatkui klassikolla. Verdin La Traviata saattaa tilastojen mukaan olla vieläkin olla maailman esitetyin ooppera, mutta aina liikuttava musiikiltaan. Tuodakseen siihen jotain uutta esittäjien on joko oltava erittäin hyviä tai toteutuksen uudenlainen.
Jälleen vanhassa luostarissa esitettävä, Birgitta-festivaalin nuorekas toteutus oli tällä kertaa siirretty 2010-luvulle. Kun yläluokan bilehileet kokoontuvat juhliin, heidän asunsa on koottu sekalaiseen tyyliin supersankareiden, parittajien ja seksityöläisten puvuista. Juhlien sielu, kurtisaani Violetta on puettu erottuviin kultaisiin sävyihin. Eikä tauti, josta hän kärsii ole tuberkuloosi, vaan huumeriippuvuus. Alfredo on saanut hyvälle pojalle tyypillisesti ylleen vaalean puuvillaisen paidan ja housut.
Vanhaa maailmaa edustaa vain Alfredon isä, Giorgio Germont valkoisissa, 1900-luvun alkuvuosikymmenien vaatteissaan. Isä ei voi hyväksyä poikansa suhdetta kurtisaaniin ja tietää, etteivät sitä voi sietää voi myös monet muut. Loppu on, kuten monet tietävät, oopperarakkautta dramaattisimmillaan. Virossa hyvin tunnettu näyttelijä-ohjaaja Anu Lamp oli tuonut kuoleman häilymään iloisten juhlien taustalle heti alusta lähtien. Pahaenteisen alkusoiton aikana nähdään Giorgio Germont kävelemässä hautuumaalla, harsojen peittämien ihmispatsaiden joukossa.
Madis Nurmsin yksinkertaisen tyylikäs lavastus koostui Violetan suurilla kuvilla täytetyistä valkoisista seinistä ja portaista. Ratkaisu korosti myös Verdin omaa Violettaa, joka inspiroi säveltäjän Alexandre Dumas’n Kamelianaisen ohella Traviatan pariin. ”]Verdin ja sopraano Giuseppina Strepponin liitto oli onnellinen, mutta pari eli pitkään ”susiparina” ja ennen Verdiä Strepponille oli syntynyt aviottomia lapsia. Huonon naisen maine seurasi, ja parin kotikaupunki Bussetossa Strepponi sai osakseen paheksuntaa ja syrjintää monen vuoden ajan. Sana ”traviata” tarkoittaakin harhaan joutunutta naista. Osuvaa vain, että teoksen vähiten eksynyt henkilö on juuri Violetta.
Kuorosta, orkesterista ja muista solistirooleista vastasi Liettuan Kaunaksen valtiollinen musiikkiteatteri. Kuorolta sain nähdä hyvinkin eläväistä lavaesiintymistä ja koreografiaa, sivuroolien laulusuorituksissa oli enemmän vaihtelevuutta. Ainakin Kęstutis Alčauskis ja Giedrė Beinarienė antoivat hyvät laulusuoritukset Gastonina ja palvelijatar Anninana. Raimondas Baranauskas ja Tomas Ladiga vakuuttivat paronin ja lääkärin rooleissa esiintymiseltään, mutta äänestä puuttui varma tekninen pohja.
Erki Pehkin johtaman orkesterin sointi oli melko ohukainen, vaikka kyllin hyvä. Viulusektiolta olisin silti odottanut enemmän: muutaman soittajan pienet epäpuhtaudet heikensivät kokonaisintonaatiota aina toisinaan. Tällaiseen ei olisi varaa ulkomaanvierailulla, jolla täytyy esitellä omaa osaamistaan aina parastaan pistäen.
Birgittan versiota kannatteli nimittäin vahva kolmikko. Istumapaikan olisin toivonut tosin sijaitsevan lähempänä lavaa nähdäkseni esiintyjien näyttelijäntaidot paremmin. Mm. Valeri Gergijevin kanssa Mariinski-teatterissa työskennellyt Anna Denisova on jälleen yksi nuori lupaus. Erittäin voimakas ja teknisesti kyvykäs dramaattinen sopraano, joka antoi kaikkensa vaikeaan Sempre libera -aariaan, mutta myös Violettan rooliin siihen kuuluvaa aitoa puhdassydämisyyttä. Amami, Alfredo oli taas täynnä aidosti rakastuneen naisen tuskaa ja epätoivoa.
Hyvän perheen poika Alfredo oli jo monissa kilpailussa kärkipalkinnoille sijoittunut Alex (Sunghyun) Kim. Vuolaana kuuluva, teknisesti pomminvarma, silti herkkä ja rakastava tenoriääni toi Denisovan tunteita läikkyvään sopraanoon vastapainon, joka teki heistä tasavahvan, toisiaan täydentävän parivaljakon.
Valkovenäläinen baritoni Ilja Silchukov on puolestaan esittänyt Giorgio Germontin roolin jo monesti aiemmin. Silchukov pystyi tuomaan konservatiivisesta hahmosta hyvin esiin tämän hellemmät, ymmärtävät ja lopulta katuvat tunteet. Denisovan ja Silchukovin otteissa hyvin toimivan, Violetan ja Germontin vuorovaikutuksen kautta Verdi todennäköisesti halusikin sanoa halveksujille ja moralisteille kaiken, mitä hänellä oli asiasta sanottavana.
Elina Salin
Birgitta-festivaali, Tallinna, 8.8.2017 klo 19
G. Verdi: La Traviata
Anna Denisova, sopraano
Alex Kim, tenori
Ilja Silchukov, baritoni
Erki Pehk, kapellimestari
Kaunaksen valtiollisen musiikkiteatterin kuoro, orkesteri ja solisteja
