Vielä parin päivän ajan vietetään Suomen Lied-akatemian organisoimaa Lied-kuuta, jonka aikana kuullaan konsertteja useilla paikkakunnilla. Yksi Helsingin-tapahtumista oli eilen Ackté-konserttisarjassa Kallion kirkon Café Sonckissa, kun tenori Juho Punkeri ja pianisti Tuula Hällström esittivät ihastuttavasti laaditun ohjelman. Punkeri on hunajanvaalealla tenorillaan herättänyt ansaittua huomiota vanhan musiikin taitajana, mutta hän on kunnostautunut myös liedin parissa voittaen esimerkiksi pari vuotta sitten ensimmäisen Helsinki Lied -kilpailun pianisti Maritta Mannerin kanssa.
Nyt kumppanina oli rautaisen kokenut, energiaa pursuava lied-pianisti Tuula Hällström, ja yhdessä oli koottu mukaansatempaava laulumatka, jossa ei kainosteltu kertoa rakkaustarinoita. Gabriel Faurélta valituissa lauluissa keväinen onnenhuuma ja elämän katoavaisuus punoutuivat kitkeränsuloisesti yhteen. Myös Gerald Finzin Shakespeare-laulusarja Let us garlands bring (1942) vuorottelee mitä syvimpien kuolema-aatosten ja kepeimpien lemmenleikkien välillä. Suomalaisissa kansan- ja yksinlauluissa taas toistui punaisena lankana huilu, joka kuvasteli herkkiä luontotunnelmia ja yksinäisiä mietteitä.
Tarinankerronnasta ei vivahteita ja yksityiskohtia puuttunut. ”]Parivaljakko onnistui tasapainottamaan musisointinsa erinomaisesti Café Sonckin, entisen kappelin, kaakeliseen akustiikkaan, eikä volyymi kasvanut liian kovaksi. Punkeri tohti laulaa kyllin hiljaa antaen runsaasti tilaa pianolle. Kun balanssi oli tällainen, liedin erityisin piirre, laulun ja pianon sanallinen ja sanaton kaksoisvalotus, toteutui hienosti.
Hällström maalasi Faurén Verlaine-lauluissa pastellisävyisin rokokoo-vedoin saaden kielisoittimet pärisemään ja puiston lehväkaton humisemaan. Hän vaihteli väriskaalaa ja sivellinkokoa lakkaamatta, eikä harmaata hetkeä ollut. Faurén Aprés un rêve -laulun pianoversiossa sekä Oskar Merikannon Romanssissa op. 12 hän vyörytti kuulijoiden ympärille romanttisia äänimassoja kontrastiksi hienovaraisemmalle lied-musisoinnille.
Punkeri taas käytti estottomasti vanhasta musiikista tuttuja keinovaroja, tekstin värittämistä, ohenteita ja kursailematonta rekisterivalikoimaa: ilmaisun eri asennot huokauksista tokaisuihin, naurusta syytöksiin välittyivät selkeästi. Barokkiretoriikan tapaan luonteva puhefraseeraus oli kaiken pohjalla, ja tekstistä sai koko ajan selvää. Punkerilla on myös leiskuva lavapersoona, eikä hän säästellyt näyttelijänkykyjään. Hän keimaili leikkisästi ja asetteli joka laulussa kasvoilleen uudenlaisen värikkään naamion. Mielikuva hartaasta flyygelinmutkassa kaihoilusta sai nyt jäädä eteiseen.
Punkerin ääni ei ole iso, mutta maksimaalisilla sävyeroilla hän saa sen tuntumaan sitäkin väkevämmältä. Ääni ei kuitenkaan lepää kropassa kovinkaan syvällä, ja sen ihannealue on edelleen melko kapea. Kun siirryttiin ranskasta englantiin ja lopuksi suomeen, Punkeri tuntui paitsi lämpenevän myös rentoutuvan, ja hän pääsi käyttämään ääntään yhä vapautuneemmin. Toisaalta muhevuutta hänen tuskin kannattaakaan tavoitella, sillä notkeus ja kirkas ilmeikkyys tekevät hänen äänestään persoonallisen.
Ralf Gothónin sovittama kansanlaulusarja antoi duolle mahdollisuuden sekä pianistiseen ilotteluun että runsaaseen huumoriin. Oskar Merikannon lauluissa Punkeri naulitsi kuulijan tunneilmaisun moni-ilmeisyydellä epävarmuudesta ja murheesta ohjelman päättäneeseen Ma elän! -laulun elämänjanoon. Ylimääräisenä kuultu Yves Montandin rakastettu Les feuilles mortes -chanson oli oikeanlainen kirskikka kakun päälle.
Kiinnostavimpia olivat kuitenkin Aarre Merikannon kaksi laulua, jotka savusivat raskaina symbolistisista aavisteluista. Pan-laulun tiimoilta Merikanto sävelsi myös orkesterirunoelman. Koskenniemen runossa luonto on pehmeän sielunpeilin sijaan pelottava ja villi paikka, jossa ihminen joutuu kosketuksiin kätkettyjen viettiensä kanssa. Ohjelmaa leimannut keväinen keveys sai tässä väistyä, ja Hällström ja Punkeri sukelsivat laulun vaarallisiin syövereihin hohkaavalla suoruudella.
Auli Särkiö-Pitkänen
Café Sonck 20.3. klo 19
Juho Punkeri, tenori
Tuula Hällström, piano
Fauré, Finzi, trad., O. Merikanto, A. Merikanto
Lisää aiheesta: Lied-kuu täyttää Suomen
