Arvio: Kaaren taju peitti saksofoni-ikonin epätasaisuuden

Juhani Aaltonen. Kuva: Jori Grönroos.
Juhani Aaltonen. Kuva: Jori Grönroos.

 

Tenorisaksofonisti ja huilisti Juhani Aaltonen on jo monen jazz-toimijoiden sukupolven arvostama hahmo. Juuri 80 vuotta täyttänyt mahtimuusikko sai itselleen räätälöidyn, monipolvisen teoksen vuonna 2013 perustetun Sointi Jazz Orchestran kapellimestari-säveltäjä Rasmus Soinilta. Hän edustaa vastaavasti alan nuorinta puuhamiessukupolvea. Espoossa kantaesitetty Saarnaaja piristi omaleimaisuudellaan, jonka äärellä musiikin tyylilajia ei tehnyt mieli kysellä.

”] Aaltosen improvisaatio väreili syvän lajiymmärryksen hengessä, mutta valitettavasti hän suoriutui epätasaisesti ja paikoin hyvinkin kalseasti. Tässä päiväkonsertissa myös yleisö oli kohmeisella tuulella. Konsertti oli rakenteellisesti ansiokas, ja rytminen epäswingaus sekä eurooppalaisissa vaikutteissa pelmahtelu loivat yhtenäisen pohjan. Sointi Jazz Orchestra kirkasti kuvaansa pohdiskelevana big band -vaihtoehtona.

Miten aloitan, miten taas lopetan? Monesti juuri tämä asetelma nousee musiikissa keskeiseksi. Saarnaajan alussa orkesteri oli varovaisen empivä. Lopussa taas Aaltonen jätti viimeisen sävelensä aika tylyllä tavalla matalaksi. Hänellä katosi imu ja ylipäänsä tuntuma huilulle kirjoitetuissa kohdissa, joista ensimmäisessä hän antoi fraasien töksähtää kesken.

Puolivälin ylitettyään soittajisto pystyi toteuttamaan riitasointien toivotun soivuuden, joka siltä alussa puuttui. Puhtaudessa tapahtui merkittävä parantuminen, ja kuinka hienosti sävellys liukuikaan kohti viimeistä osaa! Monumentaalisuuteen panostaminen kannatti.

Ison teoksen ja tauon jälkeen koettiin muun muassa se, kuinka big bandin komppiryhmä roihahti liekkiin Joakim Berghällin sovittamassa lainakappaleessa. Tämän myös ryhmän jäsenistöön kuuluvan saksofonistin sävellyksessä Tundra tuli ilmi lukuisten vaihtosoitinten voima. Stabiilisti lauteille nostetut käyrätorvi sekä tuuba ja alati esillä olevat huilut ovat vasta puoli ruokaa Soinin arsenaaliajatuksesta.

Sointi Jazz Orchestralla on kyky saada satsipainotteisempi materiaali toimimaan ja koukuttamaan. ”Heikkoudet vahvuudeksi” on Saarnaaja-teoksen toisen osan nimi. Rasmus Soinin sävelkynässä terävämpää on tällä hetkellä melodiajäljen sijaan kurkotus länsimaisen musiikin harmoniahistoriaan jopa 700 vuoden laajuudella. Se ei ole vähäinen asia, vaan mahtava kilpailuetu Suomen big band -kartalla.

Hurmaavan ryhmän ponnistusvoima on sitä johtavassa jazz entrepreneurissa ja kaikkien muidenkin mukanaolijoidensa kokeellisessa asenteessa. On olemassa jotakin erilaista. Konsertti sai mallikkaalla tavalla kirvoitettua kysymyksen: mikä on kokoonpanon seuraava askel?

Juhani Aaltonen, saksofoni, ja Sointi Jazz Orchestra, joht. Rasmus Soini 18.3.2016 Espoon kulttuurikeskuksessa

Konsertti uusitaan ke 23.3. klo 19 Helsingissä, Balderin salissa.

Edellinen artikkeliVärisävel soi eri sävyinä
Seuraava artikkeliArvio: Nykyorkesterimusiikin ääripäitä