Johdettuaan vasta eilen Kansallisoopperassa Straussin Elektran viimeisen esityksen Esa-Pekka Salonen toi tänään Musiikkitaloon harvinaislaatuisen Stravinsky-kokonaisuuden, joka sivusi muuntautumiskykyisen säveltäjän eri tyylisektoreita.
Konsertti oli jatkumoa Salosen syksyllä 2014 tekemälle RSO-vierailulle, jolloin kuultiin Tulilintu-baletti kokonaisuudessan. Nytkin pääosassa oli balettimusiikki, joka 1900-luvun alussa oli todellinen kokeellisuuden temmellyskenttä ja taiteelliselta statukseltaan jotain tyystin muuta kuin tänä päivänä. Stravinskyn myöhäiseen, dodekafoniseen kauteen kuuluva Agon-baletti (1957) on abstrakti tanssiteos, jossa sekoittuvat kreikankielisen, ottelua merkitsevän otsikon antiikkinen ylhäisyys, renessanssi- ja barokkitanssien mandoliinilla terästetty mutkattomuus sekä 12-säveljärjestelmän ja sarjallisuuden piirteet.
Salosella on ilmiömäinen kyky jäsentää musiikkia voimallisesti, olennaisen esiin piirtäen. ”] Hän toi Agonin tanssillisuuden esiin retorisin keinoin, ja vaikka RSO:n soitossa oli pinnistelyn merkkejä, musiikki elehti selkeästi huudahduksina, murahduksina, hämmästyksen huokauksina. Suoraviivaisen, fyysisen ulkokuoren alla viipyili verhottuja sointeja, kuten kontrabasson huiluääniä. Lyhyistä numeroista koostuva baletti on kuitenkin fragmentaarisuudessaan hieman hankala valinta konserttisaliin.
Alunperin Agoniin sävelletty lyhyt trumpettifanfaari avasi konsertin ja johdatti Symphonies of wind instruments -teokseen (1920), jonka arkaaiset, laululliset melodiahaivenet viittilöivät puolestaan Kevätuhriin (1913). Suomeksi vaikkapa muotoon ”Puhallinsoivuuksia” kääntyvä sävellys pulputti ja luikahteli ihanteellisen tasaisena, jolloin RSO:n puhallinsektio tiivistyi kuin yhdeksi suureksi soittimeksi.
Vulkanistisen alkuvoimainen Kevätuhri oli konsertin kiistaton kruunu, joka hyvitti alkupuoliskon vähävärisyyden. Salonen latasi tähän ikiradikaaliin balettipartituuriin niin painokkaan sisäisen energian, ettei intensiteetti päässyt väsähtämään, vaan rituaali vyöryi sitkoisina kaarina kohti yhä uusia, lähes vihlovan äärimmäisiksi kuumentuvia kulminaatioita. Latauksen säilymiseksi Salonen painotti kiinteää legatolinjaa ja suhtautui tempoihin jämäkästi, ei etsinyt tehoja hidastuksilla vaan rakensi taitekohdista sähköisiä niveliä, joissa toiminta sinkoutui energisoituneena eteenpäin. Kuten Elektrassakin, voima syntyi tarkasta balanssikontrollista ja miltei läpikuultavasta selkeydestä. Yksityiskohdat piirtyivät esiin terävinä eläinten huutoina tai ennustusten kaikuina, neitojen piirin harras, yöllinen uhkaavuus soi väreilevänä, ja lopullinen uhritanssi kiihkoutui kouristelevan väkeväksi.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 16.9. klo 19
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Esa-Pekka Salonen
Stravinsky
Istumapaikka: S-katsomo permannon keskellä
Konsertti soitetaan toistamiseen Musiikkitalossa huomenna 17.9. klo 15 ja on katsottavissa Yle Areenassa.
