Einojuhani Rautavaaran jouluaiheinen kamariooppera Tietäjien lahja syntyi säveltäjän läpimurtokaudella 1990-luvun alussa. Se toteutettiin n. 45-minuuttisena televisio-oopperana, jonka Yle esitti jouluna 1996. Amerikkalaiskirjailija O. Henryn 1800–1900-lukujen vaihteessa kirjoittamaan novelliin perustuva ooppera sijoittuu Rautavaaran lapsuusmaisemiin 1920-luvun Kallioon, eikä sen karhea realismi vastannut odotuksia koko perheen joulutarinasta. Teos on ollut unohduksissa lukuunottamatta australialaisella festivaalilla 2010 toteutettua englanninkielistä konserttiversiota.
Rautavaaran johdolla aikoinaan opiskellut Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professori Markus Lehtinen on kaivanut hienon tv-oopperan esiin ja tuonut sen ensimmäistä kertaa näyttämölle. Lauantaina ensi-iltansa saaneessa Sibelius-Akatemian oopperaproduktiossa Tietäjien lahja yhdistyi keskieurooppalaiseen joulusuosikkiin, Humperdinckin Hannu ja Kerttu –oopperaan. Teokset nivoutuvat luontevasti yhteen: molemmissa on kyse köyhän perheen ahdingosta, mutta synkkyydestä päästään valoon. Oopperoita yhdistää myös valloittava, rehevä orkesteritekstuuri sekä monitulkintainen sadunomaisuus.
Tietäjien lahjan luonnetta seuraten ohjaaja Vilppu Kiljunen oli asemoinut teokset ensisijaisesti aikuisten saduiksi, jouluisiksi moraliteettikertomuksiksi hieman Dickensin joulutarinan tyyliin. Tietäjien lahja oli siirretty lähemmäs nykyaikaa 1970-luvulle, kun taas Hannussa ja Kertussa vallitsi Tim Burtonin elokuvista tuttu vinksahtanut fantasiahenki. Kimmo Viskari oli visualisoinut lavalle häikäisevän mielikuvituksekkaita näkymiä: Hannun ja Kertun etäännytetty satumaailma muodostui sadoista ilmapalloista, joista oli muovattu nokisenmustia puita sekä Linnanmäen Vekkula-taloa muistuttava piparkakkumökki. ”]Metsän satuolennot noitaa myöten oli puettu pikkuisista ilmapalloista valmistettuihin veistosmaisiin asuihin. Ilmapalloinstallaatio tuntui ensin perusteettomankin näyttävältä ja jähmeältä tarinaan nähden, mutta tällä konseptilla noidan mökki oli mahdollista luoda suurenmoisella, oopperan kokonaismaailmaan istuvalla tavalla.
Goottihenkinen puvustus ja Tuija Luukkaisen aaveenkalpeat maskit tuntuivat sen sijaan ohilaukaukselta ja toivat mieleen Sibelius-Akatemian edellisen oopperatuotannon, Figaron häät, jossa ylenpalttinen esteettisyys nielaisi musiikkiteatterin. Kauhuelokuvien nukkeja – ja piirun verran jopa Hannu ja Kerttu: Noitajahti -fantasiaelokuvan (2013) hahmoja – muistuttavat henkilöt jäivät epäselviksi koristeiksi synkässä mutta viehättävässä maailmassa.
Kuulemani miehitys oli joka tapauksessa oivallinen. Mariia Bertuksen hento mutta kaunis sopraano sopi erinomaisesti huolettomalle Kertulle, ja opiskelijaensembleä täydentäneen, hiljattain Tukholmasta valmistuneen Pihla Terttusen vahva ja jalosointinen mezzo piirsi Hannuun kitkerää kapinaa. Piparkakkunoitaa esitetään silloin tällöin korkean tenorin voimin, ja Matias Haakanan velmun sulokas, hassunkurinen roolisuoritus oli riemastuttava. Hänen upea lyyrinen tenorinsa on kehittynyt jättiharppauksin. Toisessa miehityksessä noitaa laulaa mezzosopraano. Samuli Takkulan ja Annika Leinon esittämät vanhemmat jäivät moitteettomista laulusuorituksista huolimatta Kiljusen ohjauksessa hyvin pinnallisiksi, ja etenkin Leinon hahmosta puuttui kaikki äidillisyys. Marika Hölttä ja Aurora Marthens Nukkumattina ja Kastekeijuna lauloivat suloisesti.
Oopperailtaan syntyi jännittävää kierteisyyttä siitä, että Tietäjien lahja oli saumattomasti upotettu Hannun ja Kertun uneksi. Keinotekoinen satu-ulottuvuus oli todellisuutta, unimaailma taas meidän arkeamme. Rautavaaran oopperaan tuotu 70-luvun epookki oli puvustettu huolellisesti, ja Visa Kohvan karvalakkinen vuokraisäntä, Elisabet Petsalon tekoturkkiin kääriytynyt prostituoitu sekä Matias Haakanan peruukkimaakari olivat nasevia. Tv-versiossa tunnelmoidaan vanhassa Porvoossa. Nyt teos oli saatu mainiosti soviteltua yhden huoneen oopperaksi, jonka taustana toimi kekseliäs mutta hieman irrallinen vanhoista tiskialtaista sommiteltu metalliseinämä – ehkä niiden tuijottavat viemäriaukot edustivat eräänlaista unelmien hautausmaata. Tarinassa köyhä ja hyveellinen pariskunta tekee tarpeettomia uhrauksia ostaakseen toisilleen joululahjat, ja lopulta jäljelle jää vain rakkaus, lahjoista suurin. Silja Aalto ja Tiitus Ylipää lauloivat hieman liian varovaisesti kamarioopperan pääpariksi, eikä sanoista tahtonut saada selvää. Tekstitystä olisi kaivattu etenkin orkesterin päälle puhuttuihin repliikkeihin, jotka toimivat televisiossa mutta eivät välttämättä lavalla.
Tietäjien lahja on sekä libretoltaan että musiikiltaan pieni ooppera-aarre. Rautavaaran laajakaarteinen sävelkieli virtailee melodisena mutta sopivalla tavalla karun surumielisenä. Sibelius-Akatemian oopperaorkesteri loisti molemmissa teoksissa ja musisoi kauniin täyteläisesti Andres Kaljusten johdolla. Monipuolisen viulistiuran tehnyt Kaljuste opiskelee Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla ja debytoi tällä kaudella usean orkesterin edessä. Hänellä on taito saada orkesteri soimaan vaivattomasti.
Auli Särkiö
Sibelius-Akatemian ooppera: Hannu & Kerttu – Tietäjien lahja. Musiikkitalon Sonore-salissa 28.11. klo 19 (ensi-ilta 26.11.)
Andres Kaljuste, kapellimestari
Vilppu Kiljunen, ohjaus
Kimmo Viskari, visuaalinen suunnittelu
Muut esitykset:
Ti 29.11. klo 19.00
To 1.12. klo 19.00
Pe 2.12. klo 19.00
La 3.12. klo 16.00
Sibelius-Akatemian ooppera esittää Tietäjien lahjan ilmaisnäytöksenä Järvenpää-talossa 8.12. klo 19.
