Näin se on: kotimainen barokkiooppera on opiskelijoiden käsissä. Kansallisooppera väläytti syksyllä jälleen kiinnostustaan lajityyppiin, mutta virkeät opiskelijatahot takaavat sen, että barokkioopperaa voi kokea nyt jo säännöllisesti. Näissä tuotannoissa ilahduttaa kunnianhimoisuus sekä innokkuus, joka syntyy itse tekemisestä.
Omaehtoisuuden malliesimerkki oli myös Metropolia ammattikorkeakoulun huomassa tuotettu Händelin Theodora-oratorio, joka sai ensi-iltansa eilen. Tänä iltana se esitetään vielä toistamiseen. Ensimmäistä kertaa Suomessa nähty oopperallinen teos oli tehokkaasti näyttämöllistetty piskuisen työryhmän voimin ja roolitettu oivallisesti.
Antiikin Roomaan sijoittuva tarina kertoo Antiokian kristitystä yhteisöstä, joka rohkean Theodoran johdolla pyristelee roomalaisten sorron alla. Libretto on paitsi lapsekkaan mustavalkoinen myös kehnosti kynäilty, mutta sen aiheet ovat ajattomia: vähemmistön asema, suvaitsevaisuus, seksuaalinen väkivalta vallankäytön välineenä. ”] Nyt ensimmäisen täysimittaisen oopperaohjauksensa tehnyt baritoni ja musiikkipedagogi Iko Raatikainen täytti näyttämön tyylikkäästi liikkuvilla asetelmilla ja tarjoili monia oivalluksia – kuten Niklas Aleniuksen hienot naamiot –, mutta ei onnistunut muovaamaan merkityksellistä, yhtenäistä näkemystä teoksesta. Nuhjuisiin anorakkeihin ja verkkareihin puettu kuoro toi mukaan yhteiskunnallisen vivahteen, jota ei kuitenkaan kehitelty, ja uskonnollista symboliikkaa käytettiin irrrallisesti. Myös solistien henkilöohjaus oli ohutta jättäen laulajat näyttelemään kunkin taitonsa mukaan.
Theodoran musiikki on kuitenkin Händeliä parhaimmillaan, ja teos on nykyään arvostettu. Helsingin Konservatorion konserttisalissa Theodora sai elämyksekkään, korkeatasoisen musiikillisen toteutuksen. Metropolia Baroque Players -orkesterissa opiskelijat ja ammattilaiset musisoivat Edward Ananian-Cooperin johdolla räväkän rohkeasti ja intensiivisesti, joskin hieman rosoisesti. Anthony Marini oli ilmaisurikas konserttimestari.
Solistimiehitys oli poikkeuksellisen tasainen. Toinen toistaan nautinnollisemmat aariatulkinnat vierittivät tarinaa eteenpäin. Ilmeikäs ja iskevä Juha-Pekka Mitjonen oli naseva tarinan bassokonnana, kun taas mieleenpainuvan sielukkaasti laulanut, Helsinki Lied -kilpailussakin hiljattain menestynyt André Aho sai epävarman Septimius-upseerin hahmoon sävyjä. Septimiuksen aariat Raatikainen oli myös ohjannut viihdyttävimmin. Theodoran Irene-ystävää laulanut samettisen lämmin mezzosopraano Elisabet Petsalo vastasi eräistä illan vaikuttavimmista aariatulkinnoista. Kokenut vanhan musiikin tulkki, kontratenori David Hackston esitti kristityksi kääntyneen Didymuksen osan hivelevän pehmeästi. Sankaritehojakin löytyi, kun upseeri ryntäsi pelastamaan vangittua rakastettuaan. Didymuksen ja Theodoran loppuduetto leijaili taivaallisen kauniina marttyyriparin kohdatessa loppunsa. Valonhohtoisesti Theodorana laulanut Hilkka Ylinärä kasvoi roolinsa mukana, mutta etenkään alussa hänessä ei ollut vielä kylliksi nimiroolin vaatimaa musiikillista karismaa.
Niin oopperankaltaisia kuin Händelin englanninkieliset oratoriot ovatkin, laajoilla ja monimuotoisilla kuoro-osilla on niissä kirkkomusiikista tuttu rooli. 2013 perustettu Kamarikuoro Värinä oli suuren haasteen edessä Händelin kuorokohtauksissa. Noora Hirnin perustama ja valmentama kuoro selviytyi urheasti, mutta lauloi kovin hentoisesti.
Auli Särkiö
Händelin Theodora Helsingin Konservatorion salissa, ensi-ilta 17.2. klo 18
Toinen esitys 18.2. klo 18
