Venäläisen säveltäjäikoni Rodion Shtshedrinin (s. 1932) kantaattimainen kuorosävellys Sinetöity enkeli on erityislaatuinen teos: vaikka Neuvostoliitto vuonna 1988 jo veteli viimeisiään, säveltäjän oli naamioitava teoksensa hengellisyys otsikoimalla se Nikolai Leskovin samannimisen novellin mukaan. 1873 kirjoitetussa kertomuksessa on kuitenkin kyse juuri uskonnonharjoittamisen estämisestä: viranomaiset peittävät kuumalla vahalla pienen vanhauskoisen yhteisön palvoman enkeli-ikonin. Ortodokseille ikonit ovat ikkunoita pyhään: vahalla ”sinetöity” ikoni oli siis suljettu ikkuna.
Sinetöity enkeli kuultiin nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan Suomessa, kun Key Ensemble esitti sen VocalEspoo-kuorofestivaalilla. Viittaaminen Leskovin kertomukseen on vain yksi teoksen erityispiirteistä; puhallinstemma, liturgisten tekstikatkelmien unenomainen kokonaisuus ja toisto liimaavat osat toisiinsa ja luovat yksiosaisen, jopa sävelrunomaisen tunnun. Shtshedrin on kerännyt tekstifragmentteja, jotka kiertelevät katumuksen, armon anelemisen ja puhdistautumisen ympärillä. Kolme kertaa rukoillaan itkevää enkeliä, jonka puhtaita kyyneliä ei voinut olla kuulematta Tapiolan kirkon tunnelmallisesti pulppuilevassa kastemaljalähteessä. ”]
Vaikka kiinnittyminen venäläiseen romanttiseen kirkolliseen traditioon on musiikissa ilmeistä, Shtshedrin halusi orgaanisesti punoa mukaan myös venäläisen kansanmusiikin henkeä. Usein kirkollinen ja kansanomainen melodia-aines fuusioituvat persoonallisella tavalla. Perustaltaan romanttiseen sävelkieleen Shtshedrin on integroinut kansanmusiikkityyliä tukevia eleitä, kuten käden läpätystä suun edessä ja naksutusta. Soolosoittimeksi säveltäjä haaveili alunperin venäläistä paimenpilliä, mutta kirjoitti sitten stemman oboella tai huilulla soitettavaksi. Key Ensemblen esityksessä huilisti Niamh McKenna soitti lennokkaan improvisatorisesti osia yhteen sitovia puhallinpyörteitä.
Rahmaninovin Vigilian parissa paljon marinoituneella Key Ensemblellä on venäläiseen musiikkiin tottunut ote. Suomen kuoromaailman huipulle nopeasti kivunnut 30-henkinen turkulaiskuoro täytti Tapiolan kirkon taidokkaalla dynaamisella asteikolla, kiinteän yhteissoinnin pyöristämistä pianissimoista leikkaaviin forteihin. Kontrasteja tarjosi Sinetöity enkelikin, joka alun meditatiivisen sulouden ja hiljaisten värien jälkeen kohosi järkyttyneeseen huutoon ja sooloilla höystettyihin levottomiin rukouksiin. Tiiviydessään Key Ensemblen sointi on runsas mutta ennen kaikkea taipuisa, valoisa ja nopea reagoimaan Teemu Honkasen poikkeuksellisen vahvaan ja inspiroituneeseen johtamistyyliin: hän ei kaihda isoa elekieltä, ja muotoili laajoiksi venyviä melodialinjoja herkin käsin.
Sinetöidyn enkelin tulkinta ei kuitenkaan ollut tällä kertaa täysin viimeistelty, ja yleisvaikutelmassa oli hätäisyyttä: olisin kaivannut leveämpiä tempoja, täyteläisempää nautiskelua ja asettuneempaa oloa. Nyt rauhattomuus kuului paikoin ylimalkaisuutena ja sävellajisiirtymien epätarkkuutena. Niin mehevä kuin yhteissoinnin ydin olikin, yksittäisistä stemmoista jäi puuttumaan tämän musiikin kaipaama loistokkuus.
Tänä keväänä 10-vuotisjuhlintansa päättänyt kuoro vastaanotti konsertin jälkeen jo kolmatta kertaa Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen ja Sulasolin jakaman Vuoden kuorolevy -palkinnon Cast into the Sea -levyllään (2015). Turkulainen voimakuoro on jo instituutio, joka on tuonut ja tuo jatkuvasti suomalaiseen kuoroelämään kaivattua taiteellista rohkeutta.
Auli Särkiö
Tapiolan kirkko 8.6. klo 20
Key Ensemble, joht. Teemu Honkanen
Niamh McKenna, huilu
kuoron solisteja
