Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertit ovat hyvä esimerkki siitä, miten luovan vastuun siirtäminen muusikoille on omiaan tuomaan väriä ja vaihtelua tarjontaan. Tällä kaudella RSO:n muusikot ovat ideoineet sunnuntaisiin iltapäiväkonsertteihinsa esimerkiksi vesiteemaista kamarimusiikkia ja tuoneet esille sellaisia vähän tunnettuja säveltäjiä kuten Moritz Moszkowski ja Erwin Schulhoff.
Kaanonin äärilaidoille tai jopa ulkopuolelle jääneisiin säveltäjiin tutustutti myös maaliskuun kamarimusiikkikonsertti, joka nosti valokeilaan kolmen eri sukupolven pohjoismaisia naissäveltäjiä. Elfrida Andrée oli suuri pioneerihahmo, joka 1800-luvun jälkipuolen Ruotsissa sävelsi aikansa tasokkaimpia kamarimusiikkiteoksia. Ruotsalainen Alice Tegnér tunnetaan ennen kaikkea lastenlauluistaan, mutta hän sävelsi myös kamarimusiikkia. Helvi Leiviskä puolestaan oli Suomen ensimmäisiä etabloituneita naissäveltäjiä, jonka musiikkia soisi kuultavan paljon enemmän. Tällä kaudella RSO on tuonut kohtalaisella kiitettävyydellä esiin Suomen 1900-luvun alun säveltäjiä. Raition, Klamin ja Pingoud’n lisäksi esillä on ollut myös Leiviskä, jonka kolmas sinfonia oli itsenäisyyspäiväkonsertin pääteoksia. Nyt kuultu Leiviskän pianokvartetto (1926/1935) nosti nälän kuulla yhä lisää. ”] Toivottavasti Suomi100-juhlinta jättää muistutuksen tasapainosta, johon suomalaisen musiikin esittämisessä tulisi pyrkiä Sibeliuksen ja ”muiden” kesken.
Elfrida Andrée (1841–1929) oli poikkeuksellinen voimahahmo, joka koululaisesta asti kamppaili tasa-arvon puolesta. Hän loi uraa orkesteri- ja kamarimusiikin säveltäjänä sekä muusikkona: hänet valittiin Euroopan ensimmäisenä naispuolisena urkurina Göteborgin tuomiokirkkourkuriksi – virka, jonka edellyttämää lakimuutosta Andrée itse oli ajamassa. Hänen saksalaistyylinen kamarimusiikkinsa edustaa merkittävää kappaletta ruotsalaista musiikinhistoriaa, mutta Andréen elinaikana julkaistiin vain kaksi kamariteosta, nekin osittain siksi, ettei Musikaliska Konstförening tiennyt säveltäjän olevan nainen.
Nyt kuultu g-molli-pianotrio (1883) säteili voimakkaasti eteenpäin virtaavaa musiikillista energiaa ja vilkasta optimismia. Toisiinsa kietoutuvat teema-ainekset valottivat tätä tunnelmaa vuoroin sisäisemmin, vuoroin ulospäinsuuntautuneemmin. Paula Sundqvist, Eeva Rysä ja Tiina Karakorpi soittivat päättäväisesti mutta ilmavasti kuljettaen teosta eteenpäin lennokkaasti, hitaassa osassa luontevan kiireettömästi. Sundqvistin viuluosuudessa oli herkullista, helposti sointiin sulautuvaa raikkautta, johon Rysän sello ei oikein yltänyt.
Alice Tegnérin (1864–1943) viulusonaatissa (1901) kuului säveltäjän yhteys lauluäänelle säveltämiseen. Esitys lähti lentoon ruotsalaista kansanlaulumaisuutta henkivissä kohdissa, joissa viulu pääsi liitämään pitkien melodioiden yllä. Sonaatti oli tunnelmaltaan eläväinen mutta sävyiltään melko pinnallinen ja viulukirjoitukseltaan tavanomainen, mikä saattoi olla syynä siihen, että Mirka Malmilla oli vaikeuksia saada soittoonsa ryhtiä ja suuntaa. Keijumaisen sadunhohtoisessa menuetissa Malmi ja Karakorpi leikittelivät sydämensä kyllyydestä.
Muusikoista suurimman vaikutuksen teki juuri pianisti Tiina Karakorpi, joka valitsi jokaiseen teokseen erilaisen soinnillisen otteen. Andréen trion hän soitti helmeilevän keveästi ja toi Tegnérin sonaattiin tummanpuhuvuutta. Helvi Leiviskän (1902–1982) pianokvartetossa hän maalasi esiin vaikuttavan utuisen, murretun väripaletin.
Leiviskän vain 24-vuotiaana säveltämä kamarimusiikkiteos oli kestoltaan samaa luokkaa konsertin muiden teosten kanssa mutta musiikilliselta hengeltään selkeästi painavampi, tunnelmaltaan suorastaan orkestraalinen alitajuntaan kahlaavissa kaarteissaan. Hieman Melartinin tapaan siinä yhdistyivät myöhäisromanttiset ja impressionistiset ainesosat. Esittäjät tarttuivat ajatuksella sävelkielen moderneimpiin säikeisiin sekä dynaamisiin ääripäihin. Malmi, Rysä, Karakorpi sekä alttoviulisti Martta Walhberg musisoivat nyt erittäin tasapainoisesti ja strukturoivat värikylläisiä visioita kirkastajuisesti ja kiinteästi.
On hienoa, että naissäveltäjiä tuodaan verraten säännöllisesti esiin varta vasten teemoitetuissa konserteissa. Toivottavasti tulevaisuudessa näitä säveltäjiä kuullaan yhä enemmän konsertissa kuin konsertissa.
Auli Särkiö
Musiikkitalon PAAVO-sali 26.3. klo 15
RSO:n kamarimusiikkisarja
Mirka Malmi, viulu ja taiteellinen suunnittelu
Paula Sundqvist, viulu
Martta Wahlberg, alttoviulu
Eeva Rysä, sello
Tiina Karakorpi, piano
Andrée, Tegnér, Leiviskä
