Tapiola Sinfoniettan kaltaiselle orkesterille on luonteenomaista antautua rajankäyntiin orkesteri- ja kamarimusiikin välillä. Taiteellisen partnerinsa pianisti Alexander Melnikovin kanssa orkesteri teki näin myös viime marraskuussa Schumann-minifestivaalilla, nyt teemana oli ranskalainen musiikki. Tapiola Sinfoniettan muusikot nostattivat kamarimusiikkiin orkestraalista voimaa ja antoivat orkesterisoiton inspiroitua solistisesta yhtyemäisyydestä.
Ernest Chaussonin konsertto viululle, pianolle ja jousikvartetille on tunnetusti mutanttimainen rajatapaus, joka häilyy viulukonserton ja pianokvinteton välimaastossa. Välillä jousikvartetti on kuin pienoisorkesteri, toisaalla taas kamarimusiikillinen aiheiden jakaminen korostuu. Joskus sooloviulu ja piano lyöttäytyvät yhteen kuin sonaatissa. Alexander Melnikov, viulisti Laura Vikman sekä Eriikka Maalismaan, Tiina Paanasen, Janne Saaren ja Riitta Pesolan muodostama kvartetti raivasivat Chaussonin kiihkeään väriloistoon ja tunnepauhuun sulavalinjaisuutta ja puhuvuutta. ”] Vikman esitti solistisen viuluosuuden määrätietoisesti ja hötkyilemättä, isoja kaaria halliten, joskin etenkin alkupuolella emotionaalisesti hieman etäisenä.
Melnikovin kaltaisia pianisteja on äärimmäisen harvassa. Hänen kosketuksensa on hämmästyttävän vaivaton ja aineeton sytyttäen pianon ilmavaan säteilyyn. Hiljaiset sävyt kuiskivat ihmeellisen kauniina, virtuoottiset revittelyt vyöryivät ilmoille pakottomina ja voimantäyteisinä. Melnikovilla on pettämättömän tuntuinen musiikillinen vainu, joka vie mennessään.
Poulencin sekstetto pianolle ja puhaltimille on loistoesimerkki säveltäjän leikkimielisestä perusluonteesta: etenkin finaalissa ilkikurisuus, sadunomainen herkistely ja siro brutalismi tönivät toisiaan rinta rinnan. Melnikovin sekä Hanna Juutilaisen (huilu), Veera Pesun (oboe), Harri Mäen (klarinetti), Jaakko Luoman (fagotti) ja Tero Toivoisen (käyrätorvi) esitys oli juuri oikealla tavalla kärkkään pulppuileva, rämäpäinen ja nostalgisen kaunis. Jos he innostuivat liikaa, musisointiin tuli kuitenkin turhaa hakkaavuutta. Melnikov ohjaili karaktäärejä pianollaan seuraten Poulencin salamanopeaa ajatuksenjuoksua taitavasti.
Saint-Saënsin viidennestä, ”Egyptiläisestä” pianokonsertosta sukeutui todellinen elinvoimaisuuden näytös. Tomas Djupsjöbackan johtama orkesteri hengitti yhdessä solistin kanssa ja ylsi pianistin innoittamana parhaimpaansa romanttisessa matkakertomuksessa, joka on kuin fantastinen venematka Niilillä. Melnikov tarttui itämaisen musiikin viittauksiin harvinaisen rohkeasti.
Auli Särkiö
15.4. klo 19 Tapiolasali
Tapiola Sinfonietta, joht. Tomas Djupsjöbacka
Tapiola Sinfoniettan kamariyhtyeet
Alexander Melnikov, piano
Laura Vikman, viulu
