Syyskuun toisena perjantaina Helsingin tärkeät taidemusiikkihetket eivät rajoittuneet Susanna Mälkin innostusta herättäneeseen alkuun HKO:ssa. Muusikkojen liiton masinoima uusi G Livelab -klubi aloitti avajaisviikollaan myös klassisen osalta. Sellisti Markus Hohdin vahva auditiivis-visuaalinen esitys antoi lupauksen, että nyt niin sanotun vapaan esiintyjäkentän sekä yleisön etu otetaan tosissaan.
Pursuavalla kulttuuritarjonnalla ja melatoniinilla on yksi yhteinen nimittäjä: oikea ajoitus, ettei homma mene sekaisin. G Livelab täräytti täyteläisen starttinsa juuri niille viikoille, kun keskustelu Musiikkitalon kesän tyhjyydestä nosti päätään uudelleen ja niin kovin väsyttävästi. Klassisen musiikin koekaniiniksi laboratorioon kannatti laittaa Markus Hohti. Hän vakuutti kuulijaa muun muassa Ville Raasakan säveltämän ja unettomuutta käsittelevän Traeumerein parissa siitä, että vaikeasta aiheesta voi tehdä jokseenkin helposti koskettavaa musiikkia.
Moniakin säveltäjiä kiehtoo sellossa mahdollisuus täyttää elektroakustiset teokset intensiivisellä sihinällä – ja sitten kuunnellaan taas hetki nauhaa. Tämä ei konsertissa kiusannut, vaikka sihinää tarjosi kantaesitetty Veli Kujalan Fluorescent Crescent. Teos jaksottui klassillisen selväpiirteisesti, sekatekniikoista perussoittoon ja tanssillisuudesta viivepolyfoniaan.
Osmo Tapio Räihälän yhtyesäesteinen Motherlode yllätti varsinkin sen lopun kaunohakuisuudella. Auvoisaan impressionistisen helmeilyn pilkahteluun on vain harvalla säveltäjällä pokerinaamaa. Hohti sai esittää valokeilakonsertissaan moninaisia livesoiton ja ääninauhan erillisyyksien ja kiinteyksien asteita. Tuntui, ettei mikään kopautus, raastaminen tai nyrjäytys ole sähköspesialistille ylivertainen haaste.
Useassa kohdassa soiton seurana oli nautittavia kaikuja onnistuneen Marko Myöhäsen äänisuunnittelun tuloksena. G Livelabissa yleisön ilona on raitiovaunujen ja muun ulkoelämän läheisyys aivan lavaa reunustaen, sillä äänieristys toimii hämmästyttävän hyvin. Oli aivan kuin elektroakustinen musiikki olisi tehnyt kaappauksen luksuksesta. Urbaanit ja nokturnaaliset teosvalinnat täsmäsuorituksineen olivat kuitenkin höysteiden pettämätön ydin.
Ohjelmiston haaliminen on hyvissä käsissä aivan Helsingin keskustassa sijaitsevalla areenalla. Klassisen musiikin parissa G Livelab aikoo jatkaa ainakin Minna Pensolan ja kumppaneiden Klasariklubin pitopaikkana sekä näyttämönä Kamus-kvartetin huomiota herättäneen konserttisarjan lokakuun tapahtumalle. Myös kansainvälisiä nimiä eri tyyleistä on luvassa.
”Le Spectacle” -esitys Helsingin G Livelabissa 9.9. Markus Hohti, sello, Marko Myöhänen, elektroniikka, Teemu Nurmelin, valosuunnittelu, ja defunensemble. Akiho, Cohen, Kujala, Raasakka, Räihälä.
