Fanny ja Felix Mendelssohnin tai Robert ja Clara Schumannin teosten rinnastaminen on ainakin Keski-Euroopassa verraten yleistä tarjoten näkökulmaa näiden musiikkiin myös ihmissuhteiden kautta. Fannyyn ja Felixiin tutustuttiin tänään viulisti Antti Tikkasen, sellisti Markus Hohdin ja pianisti Joonas Ahosen Rödberg-pianotrion konsertissa osana PuKaman konserttisarjaa. Punavuoren kamarimusiikkiyhdistys on viulistipariskunta Minna Pensolan ja Antti Tikkasen organisoima konserttisarja, jonka näkyvin elementti on Pensolan vetämä Klasariklubi. Sen nykyinen kotipaikka on Punavuoren uusi ylpeys G Livelab, jonka lisäksi PuKama on musisoinut esimerkiksi alkuvuodesta lopettaneessa We Got Beefissä sekä G18-salissa. Uudehko löytö on tämäniltaisena konserttipaikkana toiminut salonkimainen tapahtumatila Ekbergin kahvilan yläkerrassa.
Olohuoneen kaltainen pikkusali yhdessä alkuperäissoittimien kanssa kuljetti kuvittelemaan Mendelssohnien ajan musiikillisia illanviettoja. Tikkanen, Hohti ja Ahonen ovat kaikki periodiosaajia, ja alkuperäinen 1820-luvun wieniläinen piano sekä suolikieliset jousisoittimet tehostivat eloisia tunnemaailmoja. ”]
Fanny oli äärimmäisen lahjakas ja ihailtu pianisti, mutta hänen säveltäjyytensä törmäsi aikakauden ahtaaseen naiskuvaan. Myös lapsiinsa panostanut isä ja muuten kannustava Felix suhtautuivat lempeän torjuvasti ajatuksiin varsinaisesta säveltäjänurasta. Fanny pysyi silti aina pikkuveljensä läheisenä kollegana, ateljeekriitikkona, esittäjänä ja yhteistyökumppanina. Aivan elämänsä lopulla hän alkoi julkaista omalla nimellään. Satojen pianokappaleiden ja laulujen ohella Fanny sävelsi myös muutamia orkesteri- ja kamariteoksia, kuten nyt kuullun d-molli-pianotrion, joka valmistui vain joitakin kuukausia ennen hänen kuolemaansa 41-vuotiaana. Siskon kuolema oli Felixille hirveä isku.
Pianotrion rakenne on mielenkiintoinen: väkevinä kiehuvien ääriosien välissä on kaksi miniatyyrihenkistä, keveän raikasta osaa. Rödberg-trio tarttui innokkaasti teoksen laulullisuuteen ja vilkkaaseen mielikuvitukseen hyödyntäen periodisoittimien herkkäliikkeistä fraseerausta ja värikirjoa. Ahosen hyppysissä piano pisaroi raikkaana mutta pauhasi bassorekisterissään voimallisesti, ja jousten sointimaailmat vaihtelivat kipinöivästä kiihtyneisyydestä kuulaaseen unelmointiin. Fantasiamainen ajatuksen lento ja poltteleva intohimo nousivat etualalle vaikuttavalla tavalla: nostatuksissa trio kiihtyi salamoivaan tunne-energiaan, joka vyöryi sydänalaan intiimissä esitystilassa. Emotionaalista sisältöä katsottiin silmiin sellaisella intensiteetillä, joka esti kaiken pyöristelyn ja rutiininomaisuuden.
Laulavaa elementtiä korostettiin esittämällä pianotriojen lomassa kaksi Fannyn laulua, Das Heimweh ja Italien, soittimilla versioiden. Notkea fraseeraus säilyi Felixin c-molli-pianotriossa (nro 2), mutta tulkinnan fokus muuttui hienostuneesti: laulavuudesta tuli pikemminkin puhuvuutta ja spontaanius, fyysinen rytmiikka ja värikkyys vaihtuivat läpikuultavampaan, horisontaalisesti kaarteilevaan ja selkeästi argumentoivaan soittoon, mutta jokaisen äänen täysillä elävä intensiivisyys pysyi mukana. Hidas osa leijaili silkkisessä hartaudessa, ja scherzon vipelteleviin juoksutuksiin suolikielten säpäkkä artikulaatio toi erityistä keijumaisuutta.
Auli Särkiö
PuKama: Rödberg-trio Ekberg Extrassa 9.5. klo 19
