Salintäyteinen yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan Lang Langille RSO:n konsertissa Juhlaviikoilla. Kiinalaistähti soitti ruhtinaallisesti kaksi hyvin erityyppistä pianokonserttoa, Beethovenin neljännen ja Prokofjevin kolmannen, ja molemmat tulkinnat valloittivat.
Nuoren Lang Langin soittoa moitittiin usein showmaiseksi hurjasteluksi, ja kun hän alkoi löytää musiikista syvällisempiä asioita, moitittiin niiden tähdentelevästä esiin tuomisesta. Kummallakaan kritiikillä ei ollut pohjaa torstaisessa konsertissa. Tai oikeastaan kyllä näitä elementtejä soitossa oli: Prokofjevissa hän hurjasteli ja Beethovenissa viivyskeli, mutta raamien puitteissa ja osana personallista ja läpeensä elävää tulkintaa.
Neljäs on Beethovenin pianokonsertoista introvertein, ja siinä on yleensä edellytetty klassista puhtautta ja sisäistyneisyyttä. Lang Lang ei kuitenkaan soittanut silkkihansikoin vaan otti paljon vapauksia. Nopeat jaksot kiisivät vauhdikkaasti ja oikukkaasti, ja lyyrisissä taitteissa pianisti lavensi tempoa ja alkoi haaveilla romanttisesti. Tämä toimi yllättävän hyvin, sillä tulkinta oli täynnä vilpitöntä ilmaisuhalua.
Hannu Linnun johtamalla RSO:lla oli paikoin tekemistä pysyä solistin matkassa, mutta dialogin tuntua silti riitti. Hitaassa osassa Lang Lang uppoutui omiin maailmoihinsa ja loi koskettavaa yksinäisen anelun tunnelmaa orkesterin torjuvia repliikkejä vasten. Finaalissa riitti ilottelua ja pallottelua. Kyllä konserton saa näinkin soittaa – ei kyse ole reliikistä.
Prokofjevin kolmannessa konsertossa Lang Lang sai tuoda esiin koko arsenaalinsa. Sen huumori, vallaton virtuositeetti ja oikukkuus sopivat hänelle mainiosti. Prokofjev-soittajana hän ei ole mikään venäläinen terässormi, mutta mielikuvitusta hänellä riittää. Kertaakaan ei tullut tunnetta, että briljanssi olisi ollut itseisarvo. Se oli tarinankerronnan väline.
Lang Lang tuntui todellakin nauttivan musiikin teatterillisesta – tai pitäisikö sanoa elokuvallisesta – kuvaelmallisuudesta. Hän on animaatiofriikki, ja paikoin lennokkaissa käänteissä saattoikin aistia tätä taustaa. Silti myös teoksen romanttiseen puoleen hän syöksyi täydellä sydämellä. Tulkintaa leimasi pidäkkeetön into, johon RSO otti osaa.
RSO täydensi konsertin Beethovenin Corolian-alkusoiton ja Rautavaaran Lintukodon pätevillä esityksillä.
Harri Kuusisaari
