Helsingin juhlaviikkojen tämän vuoden orkesterivieras, Gustavo Dudamelin johtama Simón Bolívar -sinfoniaorkesteri on eteläamerikkalaisella elämänilollaan jo vuosia levittänyt kaivattua vastatuulahdusta kansainvälisessä orkesterimaailmassa. Tuskin mikään muu orkesteri nostattaa yhtä vilpitöntä faniutta kuin tämä Venezuelan ylpeys ja maan ainutlaatuisen musiikkikasvatusjärjestelmän vuorenhuippu. Orkesteri tuli symbolisesti täysi-ikäiseksi ja muutti nimensä nuoriso-orkesterista Venezuelan Simón Bolívar -sinfoniaorkesteriksi vuonna 2011, mutta edelleen soittajisto on hyvin nuorekasta. Musiikkitalossa heitä oli vastassa täysi katsomo, jossa vilahteli useita Venezuelan lippuja.
Orkesteri vieraili edellisen kerran Helsingissä Juhlaviikoilla 2008. Silloin ohjelmassa oli mm. Tshaikovskin viidennen kaltaista tymäkkää peruskauraa, johon orkesteri on tavannut puhaltaa aivan uuden elämän. Nyt eteläamerikkalaista musiikkia ja Ravelia yhdistävä ohjelma vaikutti paperilla arveluttavan tasapäiseltä rakenteeltaan löyhien ja assosiatiivisten teosten korostuessa. Konsertti oli kuitenkin taiten rakennettu kaari, taattu Simón Bolívar -show, joka nousujohteisesti huipentui Ravelin La Valseen sekä – luonnollisesti – komeisiin ylimääräisiin. Isolden lemmenkuolon jälkeen saatiin odotetut lattarijuhlatkin kreolimusiikin tahdissa. ”]
Encoreissa orkesterille leimallinen säihkyvä äänenkvaliteetti ja hurmioitunut yhteisyyden tunne kohosivat huippuunsa. Se valloittaa sointinsa näyttävyydellä, jousien iskevällä kirkkaudella, rennolla musikaalisuudellaan ja tietysti tulisella rytmiaistillaan. Konsertin alkupuolisko ei kuitenkaan vielä täysin vakuuttanut: Villa-Lobosin Bachianas brasileiras nro 2 sekä orkesterin tilausteos, Paul Desennen Hipnosis Mariposa (2014) toivat eksoottisilla luontokuvaelmillaan ja rytmisillä purskahduksillaan tehokkaasti esiin orkesterin kyvyt, mutta musiikista puuttui jännitettä ja melodiakerronnasta syvyyttä, eikä Desennen teos ollut sisällöltään kovin mielenkiintoinen.
Ravelin myötä tunnelma alkoi tihentyä. Daphnis ja Chloé -sarjan (nro 2) herkät luontokuvat rinnastuivat kiehtovasti Desennen papukaijaparviin ja Villa-Lobosin brasilialaisiin maisemiin. Luontoviittausten lisäksi teemaksi nousi tanssi eteläamerikkalaisen perinnemusiikin viittauksista Daphnis ja Chloén baletti-ilmaisuun sekä La Valsen hypersensitiiviseen valssin metafysiikkaan.
Simón Bolívar -orkesterin luonteva, pakoton ja samalla briljantti ote sopi erinomaisesti Raveliin, ja tuloksena oli sulavaa, upeasti laajenevaa impressionismia. Koko konsertin ulkoa johtanut Dudamel sai aikaan voimakkaan eheyden ja päämäärän tunteen, jonka sisällä orkesteri teki virtuoottisia tunnelmanvaihdoksia. Koko konsertin mittaan se tarjoili koskettavia yksilösuorituksia niin saksofonilla, sellolla kuin pasuunallakin, mutta ensisijaisesti valtava orkesteri oli kollektiivinen organismi, joka La Valsen päättävässä maailmaasyleilevässä hajoamisessa muuttui ikään kuin yhdeksi ekstaattisesti tanssivaksi olennoksi.
Auli Särkiö
Helsingin juhlaviikot 19.8.–4.9.
Musiikkitalo 2.9. klo 19
Simón Bolívar -sinfoniaorkesteri, joht. Gustavo Dudamel
Desenne, Villa-Lobos, Ravel
Istumapaikka: N-katsomo permannon takaosassa
