Arvio: Korsholman musiikkijuhlien avajaiskonsertti, Mustasaaren kirkko 28.7.2021. Malin Broman, viulu ja liidaus; Rick Stotijn, kontrabasso; Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Beamish, Piazzolla, Larsson Gothe, Britten.
Korsholman musiikkijuhlat saavat olla onnellisia Pohjanmaan perustasolla pysyneestä koronatilanteesta, joka mahdollisti festivaalin avajaispäivän kruunun eli Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konsertin Malin Bromanin johdolla raatihuoneeksi 1700-luvulla alun perin rakennetussa upeassa Mustasaaren kirkossa, joka nimestään huolimatta sijaitsee historiallisessa Vanhassa Vaasassa.
Ohjelma sisälsi useita ovelia siltoja – monellakin tasolla: Sally Beamishin jousikvarteton nro 2 Opus California (1999) kaksi osaa oli nimetty siltojen – San Franciscon Golden Gaten ja Santa Cruzin rannan kivisen holvikaaren – mukaan. Beamish käytti teoksensa lähtökohtana Beethovenin jousikvartettoa op. 18, ja symmetrisesti ohjelmisto päättyi Benjamin Brittenin muunnelmiin Frank Bridgen (suom. silta) teemasta (1937) – joka oli peräisin jousikvartetosta sekin. Musiikilliset sillat kurkottivat niin ikään Brittein saarilta ei ainoastaan Pohjois-Amerikkaan, vaan myös Argentiinaan ja Ruotsiin. Siinä missä Beamish rakensi wieniläisklassismin pohjalle, 100 vuotta sitten syntyneen Ástor Piazzollan Buenos Airesin neljä vuodenaikaa (1965–69) soitetaan usein rinnakkain Vivaldin vuodenaikojen kanssa. Vuodenajat puolestaan sopivat paremmin kuin hyvin festivaaliteemaan Maan lauluja, ja tätä nimeä kantaa Mahlerin sinfonisen teoksen ohella myös teemasäveltäjä Mats Larsson Gothen Lied von der Erde (2011).
Koko orkesterin voimin esitetty Beamishin teos oli jousikvartetoksi hyvinkin lyhyt, vain noin 12 minuuttia. Ensiosa Boardwalk rakentui sen verran voimakkasti tresillo-rytmiikalle, että hetken jo luuli orkesterin aloittaneen Piazzollalla. Yhdessä Golden Gaten kanssa ne asettuivat angloamerikkalaiseen modaalis-tonaaliseen tyyliin, joka toki osittain johtui Beethovenin motiivien päälle rakentamisesta, mutta autonomisena etenkin kolmas osa Dreams Before Lullabies oli liiankin imelää vaahterasiirappia. Finaali Natural Bridges onneksi tarjosi tulkinnanvaraisempaa, scherzohtavaa energiaa.
Piazzollan tango nuevoa ei pysty kitsch-sentimentaalisuuden kirveellä leimaamaan samalla tavalla, sillä se jo lähtökohtaisesti tunnustaa kansanmusiikillista juurtaan. Piazzolla on kenties yksi maailman sovitetuimmista säveltäjistä, ja Vaasassa kuultu versio oli kontrabassosolisti Rick Stotijnin tilaama sovitus viululle, kontrabassolle ja jousiorkesterille. Sykli lähti yllättäen liikkeelle syksystä, päästäen Stotijnin säteilemään: kontrabasso soi kauttaaltaan tarkassa vireessä ja upean laulavasti – kosketus, aksentointi sekä erikoistekniikat olivat hunajaista kuultavaa. Broman ei omalta osaltaan jäänyt myöskään varjoon, vaan heitti kehiin kipakat tangofraseeraukset ricochet-glissandoja myöten. Tiukasti soittava, Perhonjokilaakson pelimanniperinteessä kastettu kamariorkesteri tuntui yhteissoinniltaan olevan melko kotonaan Piazzollan tanssillisuudessa, vaikka yksittäisiltä soittajilta ei aina havainnutkaan kuumaveristä flow-tilaa. Viimeisenä kuultu Buenos Airesin kesä yllätti terävillä loppusävyillään.
Väliajan jälkeen kuultu Lied von der Erde jatkoi samaa luonnonvoimaista intensiteettiä, joka kuulosti olevan Šostakovitšin perinnön jatketta modernilla twistillä ja kansanmusiikillisella jämptiydellä – yhdistelmä toimi mukaansatempaavasti. Suomalaisista säveltäjistä lähimpiä vertauksia dynaamiselle ja dramaattiselle teokselle olisivat Kalevi Aho (jolla Gothe on käynyt jonkin aikaa oppilaanakin) sekä Sebastian Fagerlund (joka sattumoisin on festivaalin toinen säveltäjävieras). Gothe on kuvaillut teosta maapallon valituslauluna, mikä selittää hengenheimolaisuutta Šostakovitšin tapaan maalata aikansa hirmuteot musiikin muotoon. Ohjelmakaari sai erinomaisen synteesinsä Brittenin variaatioissa, jonka uusklassisessa, mutta pilke silmäkulmassa mutkittelevassa sävelkielessä kuului niin energia, traditio, draama, myhäily kuin lyyrinen kauneus.
Santeri Kaipiainen
EDIT 30.8.2021 9:04: Fagerlund on festivaaleilla säveltäjävieras, ei teemasäveltäjä, kuten aiemmin kirjoitettu.
