Välierä on nimensä mukaisesti välivaihe: haasteena on kasata itsensä ensimmäisen rutistuksen jälkeen ja tehdä jälleen parhaansa, tai vielä vähän enemmän. Kansainvälisen Jean Sibelius-viulukilpailun alkueristä selviytyneiden 20 kilpailijan joukossa joistakin aisti jännitteen herpaantumisen, yliyrittämisenkin, sen sijaan toiset pääsivät kunnolla vauhtiin, kun alkuerästä siirryttiin aidon resitaalityyppiseen kokonaisuuteen, jossa omaa taiteilijatemperamenttiaan saattoi tuoda kunnolla esiin.
Taiteellisten kokonaisuuksien taju tulee erityisesti esiin välierän sydämessä, sonaatissa. Vain harvat olivat valinneet Beethovenia tai Brahmsia, sen sijaan 1900-luvun sonaatit hallitsivat. Suosituin valinta oli Prokofjevin vaikuttava 1. sonaatti, jonka henkinen raskaus selvästi veti kunnianhimoisia kilpailijoita puoleensa. Taiturikappaleista suosituin oli Waxmanin Carmen fantasie elokuvasta Humoresque. Ja mitä Sibeliuksen humoreskeihin tulee, numerot 1, 2. ja 5. pitivät pintansa.
Välierän pakollinen uuden musiikin teos valittiin ensimmäisen kansainvälisen Jean Sibelius -sävellyskilpailun kolmesta palkitusta sävellyksestä, joista kolmanneksi tullut Junghoon Namin Taste for the Arts oli kilpailijoiden suosikki. Toiseksi suosituin oli voittajateos, Huyn-jun Parkin Sibeliuksen viulukonserton kadenssia versioiva Another Cadenza, kun taas toiseksi tulleen, Francisco del Pinon Jardín de lágrimasin(Kyynelten puutarha) oli valinnut vain kaksi kilpailijaa. Välierät toimivat näiden teosten kantaesitysareenana.
***
Välierät käynnistyivät Konservatorion salissa perjantaiaamuna toisen jatkoon yltäneen suomalaisen, Pekko Pulakan (s. 1992) esityksellä. Pulakalla on siro, keveä mutta fokusoitu sointi ja miellyttävä, pohdiskeleva soittotapa. Ysaÿen 6. sonaatissa hän piti notkean linjan revittelemättä ja löysi Prokofjevin 1. sonaatista vaihtelevia tunnelmia, jotka kytki hienoksi kokonaisuudeksi. Soitto oli kuitenkin kautta linjan hieman varovaista ja olemus jähmeä, mikä heijastui soittoon tasapaksuutena.
Ranskaa edustava Fedor Rudin (s. 1992) vakuutti alkuerässä romanttisen täyteläisellä soinnillaan, mutta tulkintatavassa on pönäkkyyttä, joka ei puhuttele. Välierässä sointia vaivasi paineisuus, joka söi laulavuutta. Rudin ei malttanut antaa soittimen resonoida vapaasti, mikä koitui esimerkiksi 2. humoreskin kohtaloksi.
Saksalainen Friederike Starkloff (s. 1990) ihastutti runollisella viulismillaan ja värikylläisillä tulkinnoillaan. Hän oli – ainoana Anna Göckelin kera – valinnut del Pinon Jardín de lágrimasin ja otti sen unenomaisesti leijuvasta tunnelmasta kaiken irti ilmavalla jousellaan.
Humoreskit ovat välierissä osoittautuneet kompastuskiveksi: vakavuus, patetia ja etydimäisyys vaanivat, ja vain harva löytää niistä leikkisyyttä. Myös Starkloff hieman hätääntyi humoreskeissaan, jolloin kepeys jäi saavuttamatta. Carmen fantasie vapautti hänen tarinankertojan lahjansa ja valoisan raikkaan olemuksensa, mutta loppuhuipennuksessa tekniset taidot eivät harmillisesti riittäneet, jolloin riemukkuus vaihtui tuskaisuuteen.
***
Perjantai-illasta sukeutui nousujohteinen. Illan aloitti korealais-yhdysvaltalainen Elly Suh (s. 1989). Alkuerissä hänen soitostaan säteili lempeää sulokkuutta, mutta välierässä tekninen suorittaminen sai yliotteen.Beethovenin kolmas sonaatti jäi liian kiltiksi, humoreskit totisiksi, ja äärivaikea Paganinin Nel cor piú non mi sento henki tiukkaa konemaisuutta. Suh’n taituruus häikäisi, mutta suoritus jäi kokonaan vaille sisältöä.
Yhdysvaltalaisella Stephen Tavanilla (s. 1992) on sympaattisen naapurinpoikamainen habitus, jalosti laulava viulu ja läsnäoleva, vilpitön tapa luoda musiikia. Juhani Lagerspetzin kanssa hän tunnelmoi Janáčekinsonaatissa loihtien kauniita kamarimusiikillisia hetkiä. Myös humoreskeissa hän onnistui.
Seuraavana esiintynyt kilpailija, ukrainalainen, Saksasssa uraansa tekevä Diana Tishchenko (s. 1990) sai kuitenkin unohtamaan kaikki edelliset välieräesitykset. Jo alkuerässä olin lumoutunut hänen tulkitsijankyvyistään, ja välierässä Tishchenkon sielukkuus pääsi valloilleen. Hän elää musiikkia koko olemuksellaan ja saa sen heräämään henkiin. Namin Taste for the arts -kappaleesta hän tarjosi tähän asti sisäistyneimmän ja kristallisoiduimman version soittaen sen ulkoa elävästi maalaillen. Humoreskeissa hän ei ollut parhaimmillaan, joskin esitti ne pelottoman lennokkaasti. Suositussa Prokofjevin 1. sonaatissa Tishchenko vei jalat alta. Kamarimusiikillisestikin vakuuttava tulkinta (pianistina erinomainen Naoko Ichihashi) kouraisi eheällä syvällisyydellään, monumentaalisuudellaan ja hypnoottisella henkistyneisyydellään. Paganinin Le Streghessä Tishchenkon viulu teki täydellisen muodonmuutoksen kepeän kaihoisaan kimallukseen, jossa taituruus kulki musiikki edellä. Tarkka detaljityö ja heittäytyminen pitivät kuulijan pihdeissään.
Perjantai ei olisi voinut huipentua komeammin, kun Tishchenkon jälkeen lavalle asteli alkuerien yleisösuosikiksi kohonnut itävaltalainen nuori hurmuri, Emmanuel Tjeknavorian (s. 1995). Suosion salaisuutena ei suinkaan ole vain ilmeikäs lavaesiintyminen, vaan Tjeknavorianista uhkuva ainutlaatuinen temperamentikkuus ja monipuolisuus. Hänen viulunsa sekä kimmeltää, piiskaa että leimuaa. Debussyn sonaatissa hän herkutteli romanttisuudella, Namin Taste for the arts kipinöi sähköisen dramaattisena, aivan uudenlaisena tulkintana. Hänen humoreskeissaan oli viimein huumoria. Carmen fantasie oli Tjeknavorianille täydellinen lopetusteos: hänen tulinen, villisti ulospäin leimuava musikaalisuutensa teki siitä intohimoisen minioopperan. Sykähdyttävä laulavuus ja hiuksianostattavan suvereenisti kliimaksiin rynnistävä kulminaatio valloittivat.
***
Lauantain aamuerässä kuultiin lisää ennakkosuosikkeja. Aloittajana oli kilpailun kokeneeseen kaartiin kuuluva kiinalainen Xiao Wang (s. 1986) legendaarisine Guarneri-viuluineen. Syyttä ei Wangin arvokas instrumentti ole herättänyt huomiota: hän taikoo siitä korvia hivelevän jalosointisen ja säteilevää kauneutta tihkuvan äänen, jota voisi kuunnella loputtomiin. Välieräsuorituksesta välittyi järkkymätön rauhallisuus ja syvällinen tyylitaju. Monilla kilpailijoilla uuden musiikin sävellys jää yksittäisten eleiden sarjaksi; Wang piirsi Namin teoksesta selkeän kokonaisnäkemyksen. Hillittyn aristokraattisena tulkitsijana hän edustaa esimerkiksi Tjeknavorianille vastakkaista linjaa, ja miesten Carmen-tulkintoja vertailtaessa armenialaistaustaisen itävaltalaisen tulisieluisuus veti pitemmän korren, kun taas Wangin luontainen pidättyväisyys teki hänen Carmenistaanhieman vaatimattoman. Sen sijaan humoreskeissa Wangin kokemus ja maltti palkittiin: kepeän lystikkäät, sydämellä sisäistetyt ja iloisesti säkenöivät miniatyyrit olivat välierän toistaiseksi paras Sibelius-esitys.
Tishchenko, Tjeknavorian ja Wang ovat kaikki vahvoja finalistiehdokkaita, mutta jatkoon on tunkua. Upeita soittajia tulee armotta karsiutumaan. Myös kilpailun nuorimmaisessa, japanilaisessa Minami Yoshidassa (s. 1998) on selvää finaaliainesta. Esittelyvideollaan ujon pikkutyttömäisestä viulistista kuoriutuu lavalla todellinen voimanpesä, jonka viulu resonoi huumaavan muhkeasti. Läsnäolo on sähköistävän totaalista, tekniikka rautainen, musisointi väkivahvaa mutta tarvittaessa hellän laulavaa. Prokofjevin 1. sonaatista Yoshida tarjosi hämmästyttävän kypsän tulkinnan, joka kiipesi Tishchenkon rinnalle: hän soitti hehkuvan intensiivisesti sekä kyyneleisissä pianissimoissa että verisissä taistoissa.
Aamuerän päätti vuoden 2010 kisoissa hurmannut yhdysvaltalainen Nancy Zhou (s. 1993). Tänä vuonna hän ei vakuuta. Zhoun ehdoton vahvuus on hänen kesyttämätön, särmikäs persoonallisuutensa, mutta se on myös hänen heikko kohtansa. Hyvän maun rajoilla häilyminen, tekninen pullistelu ja kvaliteetin puute häiritsivät kuulijaa läpi suorituksen. Beethovenin 5. sonaatti oli Zhoun käsittelyssä sangen imelä ja suurpiirteinen. Ulkoa soitetussa Parkin Another Cadenzassa Zhoun tuli ja tappura sen sijaan tekivät terää. Perinteinen kauneus ei ole Zhoun juttu, ei myöskään klassinen tyylitaju. Se voi olla kiehtovaa, mutta finaaliin Zhoulla tuskin on tällä kertaa asiaa.
Välierät jatkuvat lauantai-illan ja sunnuntain, jolloin selviää, ketkä kuusi menevät finaaliin. Ensimmäinen kolmesta finaalista soitetaan tiistaina Musiikkitalossa.
Auli Särkiö
Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu, välierät 1-3 (perjantai klo 10 ja 17, lauantai klo 10)
Korjaus tehty 28.11.2015 klo 17.37: Kaksi kilpailijaa, ei vain yksi, oli valinnut uuden musiikin teoksekseen del Pinon kappaleen Jardín de lágrimas, Friederike Starkloffin lisäksi myös Anna Göckel.
