Yksinäisyys tappaa, sanotaan. Se voi pahimmillaan nakertaa sekä mielen että kehon. Mikä estäisi katkeroitumisen, kun seurana on vain viina ja tyhjyys?
Aitor Basauri on maailmalla arvostettu klovnerian ja fyysisen teatterin tekijä. Basauri on muun muassa kuuluisan, brittiläisen fyysiseen teatteriin erikoistuneen Spymonkey-teatteriryhmän perustaja.
Basauri on ohjannut Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle ihmiselon ääripäillä leikkivän esityskokonaisuuden, mustan komedian Rakkaudesta sähköön. Synkän ja lohduttomankin pohjavireen rinnalla kuultaa kirkas ilo.
Lavalle askeltaa laitapuolen kulkija. Miehellä on kuluneet vaatteet ja kädessä Alepan muovikassin tapainen. Markku on menossa kotiin mutta sitä ennen juodaan yksi olut. Tölkin avautuessa roiskeet lentävät yleisön päälle. Kaikkia naurattaa.
Kohta muovikassista vilahtaa kuitenkin hirttoköysi. Markun synkät suunnitelmat paljastuvat mutta tyssäävät saman tien, kun kotiovella hän tajuaa hukanneensa avaimet. Kuolema saa odottaa hetken, ensin täytyy päästä sisälle asuntoon.
Esityksen pääroolissa nähdään klovneriaan ja miimiin erikoistunut Marc Gassot. Hän on tunnettu erityisesti teoksestaan Dark Side of The Mime (2014), joka oli yleisö- ja arvostelumenestys ja kiersi Suomen lisäksi ulkomailla. Gassot on esityksen ehdoton tähti ja sykkivä sydän. Karismaattinen Gassot on fyysisessä työskentelyssään taitava ja tekee Markun tragikoomiset toilailut pieteetillä.
Esityksen lavastus rakentaa yleisön eteen Markun kuluneen ja rapistuneen kodin. Likaisen vihreän sävyissä maatuva huoneisto tarjoaa yksityiskohtaisen pelikentän Gassot’n fyysiselle komedialle. Seuranaan Markulla on mielikuvitusystävät Yksi ja Näisyys (Karl Sinkkonen ja Tanjalotta Räikkä), jotka tuuppivat Markkua ottamaan kiinni elämän syrjästä.
Kaksikko vastaa myös esityksen musiikista, joka rytmittää tasaisesti Gassot’n viinanhuuruista arkea. Rempseänä soiva musiikki elää tapahtumien mukana ja Saara Törmän laulujen sanoitukset naurattavat: ”Olen ihan helvetin tyytyväinen, kunhan olen muistanut lääkityksen.”
Musiikilliset hetket antavat yleisölle hengähdystauon tragikomediasta mutta pahimmillaan ne myös tyhjentävät tehokkaasti Gassot’n näyttämölle taiten rakentaman, nautinnollisen, hienovireisen jännitteen.
Esityksessä roolia roolia jaetaan tyylilajia mukaillen myös yleisölle. Yleisökontakti on tiivistä ja osallistavaa. Esityksen parhaimmat hetket nähdäänkin aina, kun neljäs seinä liukenee olemattomiin, ja Gassot pelaa yhteen katsojien kanssa. Yleisöstä näyttämölle poimitut kaksi henkilöä heittäytyivät tapahtumiin esimerkillisesti.
Fyysinen teatteri ja miimi kutsuvat katsojaansa leikkiin. Kun sanoja ei ole, katsojia ja heidän mielikuvitustaan vaaditaan antautumaan näyttämön tapahtumille erilaisella tavalla, ehkä jopa perinteistä puheteatteria enemmän. Se voi toki haastaa mutta myös palkita.
Kansallisteatteri. Pieni näyttämö. Rakkaudesta sähköön.
- Ohjaaja Aitor Basauri.
- Musiikki Karl Sinkkonen.
- Laulujen sanat Saara Törmä.
- Pukusuunnittelu Saija Siekkinen.
- Valo- ja äänisuunnittelu Mikko Hynninen.
- Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi.
- Näyttämöllä Marc Gassot, Tanjalotta Räikkä ja Karl Sinkkonen.
