Harvey Fiersteinin kirjoittaman ja Cyndi Lauperin säveltämän hittimusikaalin Kinky boots Suomen kantaesitys on nähty alun perin Helsingin kaupunginteatterissa, jonne sen käänsivät Kari Arffman ja Hanna Kaila. Sieltä se siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin, ja kahdessa kaupungissa musikaalista kasvoi yhteisöllinen ilmiö vailla vertaa. Nyt Oulun teatterissa nähdään sen kolmas versio, jonka ohjauksesta vastaa Alma Lehmuskallio.
Kinky Boots kertoo konkurssikypsän kenkätehtaan perivästä Charliesta (Väinö Riihimäki) ja drag-artisti Lolasta (Pekka Hiltunen) jotka sattuma sananmukaisesti törmäyttää yhteen. Charlien päähän putkahtaa hullunrohkea ajatus perheyrityksen pelastamiseksi, ja hän saa houkuteltua Lolan mukaansa.
Esitys lähtee lentoon, kun siirrytään lontoolaisten drag-klubien säihkeeseen, ja joukko drag-kuningattaria valloittaa näyttämön diskofunkin tahdissa. Ei Cindy Lauper suotta käynyt pokkaamassa Tony-palkintoa musiikistaan Kinky Bootsiin. Vaikka musiikki sujahtaakin tyylillisesti melko kapeaan rakoon, se on yksinkertaisuudessaan tarttuvaa ja tehokasta. Sopassa on soulia ja popia, mausteena on ripaus rockiakin.
Kinky Boots ei kuitenkaan ole jukeboksimusikaali, vaan täysiverinen näyttämöteos, jonka jokainen sävel ja tavu on draaman tarpeisiin sävelletty ja kirjoitettu. Musiikki rakentuu teoksen sisään.
Oulussa musiikin harjoittamisesta ovat vastanneet lajin kovimmat kotimaiset nimet Eeva Kontu ja Ville Myllykoski. Oulun teatterin kolmikymmenpäinen näyttelijäensemble tykittää komeat kuorot solisteille, ja orkesteri soi tarkasti ja tasaisesti. Soitto ja laulu kestäisivät tässä genressä piirun pari lisääkin potkua ja särmää.
Esityskapellimestari Pasi Hiltula luotsaa pianonsa takaa kymmenhenkistä yhtyettä, johon kuuluu peräti kolme puhaltajaa. Bändin tukena käytetään paikoitellen taustoja, jotka sisältävät sekä ohjelmoituja että äänitettyjä soitinraitoja.
Charlien ja Lolan esittäjät kaikkialla joutuvat astumaan suuriin saappaisiin selvitäkseen Kinky Bootsin vaativista laulunumeroista. Hyvin Oulussa selvitään, ja tahti vain paranee esityksen jälkipuoliskolla, kun vauhti kiihtyy, ja henkinen välimatka yleisön ja esiintyjien välillä kuroutuu umpeen.
Charlieta esittävän Riihimäen suuriin hetkiin kuuluu Sielukas mies, joka rullaa pianobluesin ja gospelin sävyissä. Hiltusen koskettavin laulu on Kuin poikansa ei ois, jonka sävelkulut ovat niin silkkaa Cyndi Lauperia kuin olla voi, ja voimaballadissa Jäänhän sydämees katsomossa rapistellaan nenäliinoja.
Saumaton ryhmätyö on aina musikaalin onnistumisen tae, mutta Kinky Bootsin teksti ja partituuri on väistämättä pedattu kahdelle pääroolille – ellei sittenkin kolmelle. Parivaljakon rinnalle nousee Titta Toivanen, joka Charlieen ihastuvan Laurenin roolissa ensiesittelee itsensä räiskyvänä komediennenahuippunumerossaan Väärien jätkien lista.
Kinky Boots on Oulun teatterin tähän mennessä suurin näyttämösatsaus. Koreografiat ovat vauhdikkaita ja jopa akrobaattisia, puvut ja peruukit vyöryvät päälle, ja näyttämökuvat muuntuvat kekseliäästi toisiksi.
Kaiken kimalluksensa alta musikaali nostaa esiin tärkeitä teemoja. Se puhuu muiden ja itsensäkin hyväksymisestä sellaisena kuin kukin on. Kinky Boots ei kuitenkaan saarnaa, vaan kyseessä ovat hyvät bileet, joissa liputetaan ilon ja ennakkoluulottomuuden puolesta. Lopulta kirkkaanpunaiset buutsit saattavat sopia yhtä hyvin kenkätehtaan jähmeille taviksille kuin riehakkaille show-tähdille. Lolan repliikki paketoi asian napakasti: ”Ole oma itsesi – muut roolit on jo viety!”
- Harvey Fiersteinin ja Cyndi Lauperin Kinky Boots Oulun teatterissa.
- Ohjaus Alma Lehmuskallio, vastaavat kapellimestarit Eeva Kontu ja Ville Myllykoski, koreografia Henri Sarajärvi, lavastus Kalle Nurminen, puvut Veera-Maija Murtola.
