Lontoon filharmonisen orkesterin kapellimestari Sir Simon Rattle ja Manchesterin Hallén orkesterin kapellimestari Sir Mark Elder, joita The Guardian kutsuu ”kahdeksi Britannian vaikutusvaltaisimmaksi”, julkaisivat keskiviikkona avoimen kirjeen maan orkesterien ja freelance-muusikoiden synkästä tilanteesta. Kirjeen voi katsoa olevan vastaus The Guardianin toimittajan Charlotte Higginsin tiistaina julkaisemaan jobinpostiin, jossa hän kysyi, mikseivät klassisen musiikin silmäätekevät ole nostaneet metakkaa tlianteessa, jossa orkesterit saattavat olla menossa nurin aivan muutamassa kuukaudessa. Isossa-Britanniassa julkisen rahoituksen osuus on paljon manner-Eurooppaa pienempi; esimerkiksi Royal Opera Housen budjetista vain 20% on julkista tukea. Lisäksi Isossa-Britanniassa koronaviruspandemiaa ei ole vielä saatu yhtä hyvin kutistumaan kuin muualla Euroopassa ja monet orkesterit rahoittavat itseään ulkomaankiertueilla. Konservatorioillakaan ei ole helppoa, kun ulkomaiset opiskelijat ovat lähteneet takaisin kotimaihinsa. Nykyisellä hinnoittelullaan koko vuoden striimaustulot kattavat hädin tuskin yhden konsertin kulut.
”Tämän kaiken toisella puolella on tosi mahdollisuus tuhoutuneelle maisemalle”, kirjoittavat Rattle ja Elder. ”Orkesterit eivät välttämättä selviydy, ja jos, niin ne saattavat kohdata ylitsepääsemättömiä esteitä uudessa todellisuudessaan.” Kapellimestarit kysyvät, kuinka päästä takaisin elävän musiikin maailmaan, soittamaan yleisön kanssa samassa huoneessa, ylläpitämään ”musiiikillista jatkuvuutta” ja kasvattamaan uuden soittajasukupolven. ”Meidän täytyy keksiä pyörä uudestaan monilla tavoin”, Rattle ja Elder toteavat, epäillen joidenkin asioiden muuttuneen pysyvästi – sama pohdinta, jonka myös Higgins teki epäillessään solistien, orkesterien ja kapellimestarien jatkuvan reissaamisen vähenevän kriisin myötä. Kapellimestarit kehottavatkin tarkkailemaan rajoituksia purkavien Euroopan maiden orkestereita, jotta nähtäisiin, mitkä keinot uudenlaiseen musisointiin toimivat ja mitkä eivät.
Vaikka maestrot ovatkin toiveikkaita sen suhteen, että uusia keinoja yhdessä soittamiseen keksitään, on heillä myös vakaa tietoisuus tuen tarpeesta. ”Musiikki ei selviä vain energialla ja optimismilla, vaan se tarvitsee tukea ja ymmärrystä, etenkin astuessaan jälleen yleisön eteen. Ensimmäinen esitysvuosi vähemmillä muusikoilla ja pienemmillä yleisöillä tulee olemaan rankin, ja tulemme tarvitsemaan auttavaa kättä selvitäksemme.”