Tampere Chamber Music -festivaali (20.–26.1.) haluaa edistää kamarimusiikin ja tanssin keinoin ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä taiteen ja tieteen yhteyttä. Taiteellisen johtajan, pianisti Heini Kärkkäisen ideoima teema ”Ytimessä – In the Core” pureutuu konsertein, workshopein ja luennoin musiikin ja hyvinvoinnin ytimeen.
Pianotaiteilija Heini Kärkkäinen kertoo viime aikoina ajatelleensa paljon monimuotoista luontoa.
”On ihmeellistä, kuinka tarkoituksenmukaisesti kaikella on siellä oma tilansa ja roolinsa. Samoin pitäisi olla musiikissa niin, että kaikki taiteilijat löytävät oman erityisyytensä. Se on nykyisin vaikeaa, kun meitä tuotteistetaan päälleliimatuin brändein ja hankkein, joissa sisältö voi olla ontto”, hän sanoo.
Kärkkäinen on tunnettu kulttuuria ja ihmisyyttä laaja-alaisesti tarkastelevana muusikkona, jolle pelkkä pianonsoitto ei riitä. Hän on kiinnostunut lääketieteestä, psykologiasta, luonnontieteestä ja muista taiteista. Siispä hän on johtamallaan Tampere Chamber music -festivaalillaan tuonut jo useana vuonna esiin tieteen ja taiteen vuoripuhelua.
Tammikuisen tapahtuman teenmaksi hän on valinnut ”Ytimessä – In the Core”. Se liittyy yhtä lailla musiikkiin kuin ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joiden ytimeen anti pureutuu konsertein, tutkimuksin ja luennoin. Luonto on mukana keskeisenä elementtinä.
”Musiikki ja luonto tarjoavat ihmiselle yhteyden ja mahdollisuuden kokea jotain itseään suurempaa – jopa pyhää. Ytimessä oleminen velvoittaa jokaista kantamaan kortensa kekoon maapallon säilymisen ja hyvinvoinnin eteen. Festivaali tukee monimuotoisen luonnon suojelua. Tutkimme ja mittaamme erilaisten soinninvärähtelyjen vaikutuksia ihmiseen, niin soittajiin kuin kuulijoihin. Tämä toteutetaan yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa”, hän kertoo.
”Luonnollinen painovoiman käyttäminen soittamisessa on keskeinen asia vivahteikkaalle sointipaletille ja rasitusvammojen ehkäisylle. Näihin asioihin paneudutaan työpajassa tutkien coren ja liikkeen, tukipisteen ja rentouden välistä yhteistyötä. Koko festivaali lähti liikkeelle ajatuksesta hengityksen, liikkeen ja energian osuudesta musiikin ymmärtämiseen ja muusikon hyvinvointiin.”
Musiikillisesti näitä teemoja käsitellään laajalla tyyliskaalalla. Brahms ja Beethoven ovat keskiössä. Festivaalin aluksi kuullaan Jukka Perkon Avoimen taivaan alla -teos (2024) saksofoneille, elektroniikalle ja lyömäsoittimille ja tanssille. Teos pohjautuu Nils-Aslak Valkeapään luontoa ja ihmisyyttä käsitteleviin runoihin. Tanssi on ollut festivaalilla mukana joka vuosi.
”Tänä vuonna pääsemme kaikki myös itse tanssimaan. Tuulensuun palatsissa pidetään tanssiaiset vanhan jazzin rytmiin. Olen aina rakastanut tanssia ja kokenut musiikin liikkeenä, soittanut ilmaviulua ja tanssinut musiikin mukana. Liikehengitys liittyy myös hyvinvointiin. Liikkeen mahdollistaminen on soitossa keskeinen asia: se vaikuttaa sointiin, kaikkeen.”
Heini Kärkkäinen oli mukana pianistina Kansallisbaletissa John Neumeierin Kuolema Venetsiassa -teoksessa. ”Se oli minulle yksi urani suurimpia elämyksiä. Se kosketti syvyystasoja, joita harvoin kohtaa. Mutta miksi yleisö ei aluksi löytänyt sitä? Eikö se ollut tarpeeksi uuden ja jännittävän oloista? Monesti kyse on ennakkoluuloista, joiden vuoksi ei päästä olennaisen äärelle.”
Ajatukset liikkeestä, painovoiman käytöstä ja tervehenkisyydestä ovat vahvasti mukana myös Heini Kärkkäisen opetustyössä Tampereen ammattikorkeakoulun lehtorina.
”Luotan sellaiseen metodiikkaan, jossa musiikki tulee esiin. Piano on orkestraalinen soitin. On pystyttävä löytämään ergonomisesti tavat, joilla se soi parhaiten. Harjoitteluvaiheessa korostan tietoisuutta, jotta kaikki toimii automaattisesti ilmaisuvoiman esiin saamiseksi.”
Kärkkäinen on kutsunut festivaalilleen esiintymään taiteilijoita, jolla on ”erityistä koskettavuutta ja kyky päästä syvyysulottuvuuksien äärelle”. Heitä ovat mm. viulistit Elina Vähälä ja Réka Szilvay, sellisti Robert Cohen, alttoviulisti Yuval Gotlibovich, pianisti Natacha Kudritskaya, tanssija Pontus Aleksander Sundset ja saksofonisti Jukka Perko yhtyeineen.
Ohjelmasuunnittelussa hän luottaa intuitioon. Hän ei lokeroi musiikkia genrelaatikoihin, vaan tärkeintä on, että kaikki musiikki elää ja hengittää tässä ja nyt.
Kärkkäinen palaa puheissaan taas luontoon. ”Minua kiinnostavat valtavasti kivet, niiden hiljainen mutta voimakas energia, erilaiset muodot, pinnat ja värit. Luovuudessa on paljon samaa. Se lähtee usein hiljaisuudesta. Ytimen löytäminen elämässä vaatii rohkeutta ja priorisointia.”
”Tähän liittyy se, että saa tehdä sitä, mitä parhaiten osaa. Nykyisin taiteessakin kaikkien pitäisi tehdä kaikkea. Jouduin oppilaitoksessamme siirtymään yliopettajasta lehtoriksi, koska yliopettajan toimenkuvaa muutettiin niin, etten olisi voinut keskittyä enää ydinsubstanssiin. Minusta taiteen tekeminen on jo mitä suurimassa määrin tutkimustyötä. Hajottamisen ja resurssien leikkausten kautta kulttuurista menetetään osa ydintä, sen henkinen puoli. Se huolestuttaa minua.”
Harri Kuusisaari
