Intiimin hiljaisina pidetyiltä nokkahuiluilta ei ehkä odottaisi pysäyttäviä maailmanlopun näkyjä ja leikkimielistä soitinteatteria. Nokkahuilukvartetti Bravade toi Helsingin juhlaviikoille ajatuksia kutkuttavan, tuhdiksi ladatun esityksen, joka oli omiaan karistamaan instrumentteihin liittyvät kapeat mielikuvat. Tyypillisesti joko henkevästi kirkossa tai rennosti kamarissa esitettävä vanha musiikki ansaitsee – niin hyväksi havaittuja konsepteja kuin edellä mainitut olisivatkin – myös toisenlaisia areenoita, tilanteita, joissa musiikki voi kasvaa laajemmaksi kokemukseksi. Sitä suuremmalla syyllä, että suomalaiset vanhan musiikin spesialistit ovat erityisen uteliaita tarttumaan uuteen. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
