Pietari Inkinen liikkuu luontevasti Prokofjevin kahden moniselitteisen sinfonian, vuonna 1929 valmistuneen kolmannen ja sodan jälkeen 1947 valmistuneen kuudennen maisemissa. Kolmas sinfonia pohjautuu oopperan Tulinen enkeli materiaaliin, ja monilla on ollut vaikeuksia organisoida sen pelottavista ja fantastisista aiheista toimivaa kokonaisuutta. Kuudes sinfonia yhdistelee arvaamattomasti lyyristä optimismia ja sodan kauhua jättäen lopputuloksen jonkin verran avoimeksi. Molemmat teokset etenevät Inkisen johdolla leppoisasti, musiikin lyyrisestä kauneudesta nauttien. Hitaat johdannot ovat eeppisiä, mutta nopeista päätaitteista ei aina löydy täyttä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
