Radion sinfoniaorkesterille on kehittynyt jo hyvä suhde Thomas Adésin kanssa, sillä brittisäveltäjä on käynyt johtamassa orkesteria useaan kertaan, ja viime vuonna RSO järjesti hänen musiikilleen festivaalin. Uudella levyllä korostuu säveltäjän tapa hyödyntää populaaria materiaalia. Oleellista eivät kuitenkaan ole viitteet sinänsä vaan Adésin monitasoinen tapa käsitellä niitä erilaisin kieropeiliheijastuksin. Hän vääntelee niitä harmonian ja rytmin keinoin niin, että niistä avautuu omalakinen, vähän vinksahtanut maailmansa.
Powder her face nähtiin Helsingin Musica Novassa 1999. Oopperan taustana on herttuatar Margaret Campbellin suistuminen rappion tielle, ja niin ylhäisön käsittely kuin seksikohtaukset herättivät aikanaan kohua Britanniassa. Parodian kohteena ei kuitenkaan ole pelkkä herttuatar vaan kaksinaismoralistinen yhteisö, ja tämä puoli korostuu säveltäjän muokkaamassa Hotel suitessa. Kuulija saa seurata toinen toistaan tragikoomisempia hahmoja loistohotellin aulassa.
Kapellimestari Nicholas Collon heittää brittiläisen kohteliaisuutensa nurkkaan ja sytyttää RSO:n heti alussa surrealistisesti vääristyneisiin tangoihin, jotka tönivät ja astuvat varpaille, kiihdyttelevät arvaamattomasti, ulvovat pateettisesti ja luhistuvat kuin humalaisten tansseissa. Sitten vaihdetaan onnahtelevaan valssiin ja jazzahtaviin jaksoihin, joiden saksofonisoolot ovat petollisen kauniita. Häämarssin groteskit glissandot eivät kerro hyvää tämän liiton kestävyydestä, ja neljännen osan valssi helisee ohuella, korkealla instrumentaatiolla kuin hauraassa unimaailmassa. RSO osoittaa taitonsa niin rappiomaailman ilmentäjänä kuin vipeltävässä filigraanityössä.
Lieux Rentouvés -sarja osoittautuu orkesteriversiossaan sellokonsertoksi, jossa Tomas Nuñezin herkkäsävyinen ja elastinen soolo johdattaa matkaa erilaisiin paikkoihin. Alun vesimaailma solisee, väreilee ja loiskii hienoin nyanssein, ja kiipeäminen vuorelle osoittautuu kompastelevaksi. Niittyidyllistä siirrytään suurkaupungin makaaberiin cancaniin, jossa korostuu jälleen synnillinen rappio, ja solisti saa panna taiturillisuutensa peliin.
Märchentänze perustuu englantilasiin kansansävelmiin, ja Pekka Kuusisto on juuri oikea viulisti tuomaan esiin sen kansanomaisen tarumaailman, virtuositeetin ja musisoimisen ilon. Teoksen hienoin osa on kiuruja kuvaava A Skylark for Jane, jossa Kuusisto visertää, livertää ja tekee ilmatemppuja, kunnes orkesterin muusikot kertyvät hänen ympärilleen matkien häntä melkein kakofoniaksi yltyvässä parvikonsertissa. Orkesteriteoksessa Dawn auringonnousun kuvaus perustuu toistuvalle ja orkestraatioltaan muhenevalle chaconne-aiheelle. Melodia jää soimaan päässä pikantteine dissonansseineen, ja kirkastumisen efekti on vaikuttava.
Harri Kuusisaari
