Oopperakommelluksia trumpin kakkoskaudella

Tuuli Lindeberg taituroi Vivaldin koloratuureja yhtenä Ottone in Villan pääsolisteista. © Heikki Tuuli

 

NÄYTTÄMÖLLISESTI TOTEUTETTU barokkiooppera on Suomessa edelleen niin harvinaista, että jokainen vakavasti otettava tuotanto on otettava ilolla vastaan. Sellainen on epäilemättä Opera Boxin, Helsingin barokkiorkesterin, viiden solistin ja kahden tanssijan tulkinta Antonio Vivaldin ensimmäisestä oopperasta Ottone in Villa (1713), joka nähdään Aleksanterinteatterissa 22.–24. syyskuuta. Kyseessä on teoksen Suomen-kantaesitys.

Domenico Lallin librettoon perustuva tarina kertoo Rooman keisari Ottonesta, joka seikkailee myös Monteverdin Poppean kruunauksessa ja Händelin Agrippinassa. Historiallinen Otho (32–69) oli traaginen hahmo, jonka hallituskausi kesti vain kahdeksan viikkoa, ja hän teki itsemurhan kärsittyään tappion taistelussa Vitelliuksen joukkoja vastaan.

Oopperassa hän on satiirinen hahmo, joka on rakastunut Cleonillaan. Tämä taas flirttailee kahden nuoren roomalaisen, Ostilion ja Caion kanssa. Ostilio on oikeasti nainen, Tullia, joka naamioitui, koska on rakastunut Caioon. Väärinkäsitysten sarjan jälkeen Tullia paljastaa itsensä, Ottone käskee katuvan Caion naimisiin, ja kaksimielinen Cleonilla jäänee jatkamaan Ottonen viettelyä.

Ohjaaja Ville Saukkonen on sijoittanut tapahtumat Donald Trumpin toiselle valtakaudelle Valkoiseen taloon. ”Kyseessä on sellainen saippuatarina, ettei sitä voi ottaa tosissaan. Hölmö mies ja fiksu nainen -kuviosta saa paljon ironiaa irti, ja meno on sarjakuvamaista ja villiä”, hän toteaa. Yhdysvaltain poliittisesta teatterista esimerkkinä on aasin ja norsun äänestystanssi, jossa norsu varastaa voiton ja etenee Valkoiseen taloon. Mukana ovat myös mm. venäläinen kuiskaaja sekä kaksi entistä presidenttiä päivittelemässä, miten ennen kaikki oli paremmin.

”Barokkioopperasta on Suomessa pulaa, ja itse olen tehnyt sitä aina mielelläni. Se antaa ison temmellyskentän fantasialle. Barokissa kaikki on mahdollista. Teimme Aapo Häkkisen johtaman Helsingin barokkiorkesterin kanssa jo Julius Caesaria Kansallisoopperassa, joten oli luontevaa pyytää heidät mukaan. Sopraano Tuuli Lindeberg kuuluu myös tuotannon ideoijiin. Hän paitsi laulaa niin huolehti myös resitatiivien leikkaamisesta niin, että lopputulos on tyylinmukainen.”

Lindebergin lisäksi mukana ovat Maiju Vaahtoluoto, Marika Hölttä, Juho Punkeri ja Hanna Rantala.

Harri Kuusisaari

Edellinen artikkeliPääkaupunkiseutu, syyskuu
Seuraava artikkeliSyyskuun näköislehti