Camilla Nylund teki voitokkaasti ensimmäisen Brünnhildensä Zürichin oopperan näyttämöllä, jossa Richard Wagnerin Ring-tetralogia esitettiin toukokuussa kahtena syklinä.

Nylund työsti kolmessa tetralogian osassa esiintyvät Brünnhildet sekä äänellisesti että näyttämöllisesti erillisiksi hahmoiksi liikkuen jumalallisesta kohti inhimillistä naiseutta.

Oopperan ohjaaja ja Zürichin oopperan pääjohtaja Andreas Homoki on todennut, että ei voi sietää kurkku suorana huutavia Wagner-laulajia. Nylundin ääni ei ole se läpitunkevasti orkesterin yli pauhaava Wagner-sopraano, vaan jotain belcantomaisempaa, mutta samalla hyvin ilmeikästä ja inhimillistä.

Nylundin vivahteikkaasti tulkitseva ääni sopii hyvin yhteistyöhön Zürichin oopperan orkesterin ja sen ylikapellimestarin Gianandrea Nosedan ideoiden kanssa, sillä talon orkesterimonttuun ei mahdu valtavaa Wagner-soittajistoa.

Ensimmäistä Ringiään tekevä Noseda innostui korostamaan teoksen kamarimusiikillisuutta. Eihän Wagnerin ajan orkesterikaan pystynyt tuottamaan samoja volyymeja kuin nykyiset soittimet. Noseda sääti orkesteria aina kunkin laulajan ääneen sopivaksi. Myös talon katsomo on melko pieni, sinne mahtuu noin 1100 katsojaa, joten luukuttaminen ei ole tarpeen.

Homoki halusi ohjauksessaan korostaa intiimiä toteutusta. Tapahtumien taustana pyörii seinärakennelma, jonkinlainen Valhallan sali. Tarina viedään pois luonnosta sisätiloihin, jopa Reinintyttärien makuuhuoneisiin. Lohikäärmeet ja sammakot luikertelevat esiin salin valtavasta vaatekaapista.

Tämä seinien pyörittäminen jakoi mielipiteitä, mutta toisaalta se antaa tilaa Homokin tarkalle henkilöohjaukselle ja akustista tukea laulajille. Valkoiset seinät auttavat kiinnittämään huomion laulajan eläytymiseen, jumalperheen riitoihin, huumoria unohtamatta. Katse ei harhaile tarinaa kuvittavissa kulisseissa. Efektit korvataan näyttelemisellä.

Näin Ringin tarina kietoutuu palatsin rakentamisen ympärille. Wotanin rakennusprojekti suistaa maailman lopulta tolaltaan. Seinillä on myös sanoma: Näemme, miten kulttuuri syntyy, kun etäännytään luonnosta, vetäydytään palatseihin, opitaan riistämään luonnonrikkauksia. Ahneus ja riitely vievät lopulta maailman tuhoon.

Valkyyriat tulevat näyttämölle jo alkusoiton aikana, mutta mitäpä heillä onkaan päässään! Kypärä on muuttunut hevosen pään muotoiseksi. Valkoiset hameenhelmat hulmuavat, mustat rintahaarniskat ja keihäät viittaavat sotaisuuteen. Hevospäähineet assosioituvat kentaureihin, mutta myös pikkutyttöjen ponileikkeihin.

Ohjaaja on nostanut koko Ringin keskushahmoksi Wotanin, jota esittää Bayreuthista tuttu Tomasz Konieczny. Hän tulee kertojana näkyville silloinkin, kun ei laula, mutta kyllä äänessä riittää puhtia läpi tetralogian. Kun Wotan johdattelee tyttärensä uneen ja kohti ihmisyyttä, on tämä isän ja tyttären ero niin lähelle tuleva, että kyyneleet puristuvat silmiin.

Nylundin Brünnhilde muodostaa ihanteellisen parin Siegfriedinä laulavan Klaus Florian Vogtin kanssa. Myös Vogtille Siegfried on uusi valtaus, sillä tähän asti hänet on tunnettu ”vakituisena” Lohengrinina. Heidän rakkausduetossaan on todellista intensiteettiä. Siinä käydään läpi kaikki tunteet arastelusta ja kursailusta lopulliseen antautumiseen estottomine sänkykohtauksineen. Selät toisiaan vasten kiven päällä kilpaa huutavia pariskuntia on Ringin tulkinnoissa nähty aivan liikaa.

Sekä Vogt että Nylund ovat molemmat laulaneet tähän asti lyyrisempiä Wagner-rooleja, mutta ottavat nyt voitot raskaimmassa sarjassa. Varsinkin Jumalten tuhossa Camilla Nylund pääsi näyttämään sopraanonsa loistoa. Näin hän kruunasi koko tuotannon. Ehkä Zürichin hienostuneesta Ringistä muodostuu uusi trendi.

Paula Nurmentaus