Marja-Leena Juntusen ja Heidi Partin toimittama kirja Musiikkikasvatus muutoksessa pyrkii 27 kirjoittajan ja 600 sivun voimin avaamaan alan sisäisiä muutoksia ja pohtimaan sitä, miten musiikkikasvatus voisi edistää globaalien haasteiden ratkaisemista ja tukea oppijoiden kasvua kohti vuoropuhelulle perustuvaa vastuullista maailmasuhdetta.
Tieteelliseen tutkimukseen perustuvassa kirjassa tarkastellaan musiikkikasvatuksen roolia vastuullisen maailmasuhteen rakentumisessa, toimintakulttuureja sekä moniäänisiä käytäntöjä erilaisissa oppimisympäristöissä. Tämän lisäksi artikkelit käsittelevät muutosta musiikkikasvattajan ammatillisuuden näkökulmasta; miten oman substanssiosaamisen ylittävä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vastuullisuus laajentaa työnkuvaa ja kutsuu yhteistyöhön.
Esipuheessa Juntunen ja Partti toteavat, että taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuuskehitys, luottamuksen rapautuminen, segregaatio, huoltosuhteen heikkeneminen, nuorten mielenterveysongelmat, koulukyynisyys ja uupuminen koskettavat ennen kaikkea ihmisiä: oppijoita, opettajia, rehtoreita sekä perheitä ja sidosryhmiä.
Kirjoittajat myös huomauttavat, että musiikkikasvatuksen laaja-alaisia mahdollisuuksia ei tarvitse nähdä kritiikkinä tai uhkana taiteen itseisarvolle. Muuttuvassa maailmassa on heidän mielestään entistä tärkeämpää kyetä tunnistamaan sekä musiikin sisäiset tai esteettiset päämäärät että mahdollisuudet vaikuttaa myönteisesti muun muassa ekososiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, oppilaiden kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen sekä globaalien haasteiden ratkomiseen.
Kirjassa käsitellään musiikkikasvatusta laaja-alaisesti sen eri muodoissa. Vaikka itse toimisi esimerkiksi taiteen perusopetuksen parissa, on avartavaa lukea musiikin varhaiskasvatuksen tai koulun musiikinopetuksen kysymyksistä. Yksi kirjassa esiin nostetuista käsitteistä on ekokriittinen musiikkikasvatus, joka vaatii ekolukutaitoa – kykyä ymmärtää ekosysteemien järjestymisen periaatteita sekä soveltaa näitä periaatteita niin, että luonnon resurssit riittävät myös tuleville sukupolville. Tämä näkökulma voidaan ottaa osaksi musiikkikasvatuksen käytäntöjä.
Myös kehollisuus liittyy kaikkeen musiikkiin. Kirjassa esitelty taulukko kehollisuudesta oppimisessa ja opettamisessa avaa käsitettä sellaisella tavalla, että jokainen opettaja pystyy sen avulla pohtimaan omaa työskentelyään: olenko kiinnostunut oppijasta ihmisenä ja hänen kokemuksistaan, etsinkö tapoja aktivoida oppijan toimintaa kokonaisvaltaisesti, edistänkö oppijan kehontuntemusta ja kehollista tiedostamista ja ohjaanko oppijaa reflektoimaan omia havaintojaan ja oppimistaan, vai kerronko esimerkiksi omat havaintoni ensin. Musiikin tunnekokemusten merkitys hyvinvoinnin rakentajana on myös hyvä jokaisen opettajan tiedostaa.
Osa artikkeleista käsittelee selkeästi tietyn alueen opetusta. Esimerkiksi kirjoituksessa musiikkiopiston yhdenvertaisuushaasteista avataan meritokraattisuuden käsitettä; eriarvoinen kohtelu saatetaan ’oikeuttaa’ ajattelemalla, että paremmin menestyvät ansaitsevat erityiskohtelun. Se kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia sekä mukaan otetuille että ulos suljetuille.
Kirjassa käsitellään myös lasten osallisuutta ja sitä, että osallistaminen ei tarkoita ainoastaan ’vapaata sanaa’, vaan dialogin ja yhdessä tekemisen mahdollistamista. Samalla tuodaan esiin lasten oikeuksien näkökulma.
Kirja on tärkeä ja monipuolinen paketti musiikinopettajan ammatillisessa kehittymisessä. Kestävyysajattelu, musiikin ammattilaisten työnkuvan laajentuminen sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristöihin, sosiaalinen kestävyys, moniäänisyys – nämä kaikki ovat aiheita, joihin tutustuminen on osa oman opettajuuden reflektointia ja kehittämistä.
Kirjaan tutustuminen edellyttää kykyä lukea tutkimukseen perustuvaa tekstiä. Suomalaiset musiikinopettajat ovat kuitenkin niin korkeasti koulutettuja, että tämä tuskin nousee esteeksi. Kirjassa muistutetaan, että musiikkikasvatuksessa on ensisijaisesti kysymys musiikista ja ihmisistä, kokemuksista, yhteisöistä ja ihmisten välisistä suhteista. Yhteisestä olemisesta ja tekemisestä musiikin äärellä.
Johanna Hasu
