Kun jumalat kuolevat mitä jää jäljelle? Jussi Moilan kirjoittama ja Juhana von Baghin Kansallisteatteriin ohjaama Jumalat kiertyy muun muassa tämän kysymyksen ympärille. Jumalat on huima sekoitus karnevalistista historiatietoutta, antiikin myyttejä ja eurooppalaisia arvoja, liikettä, ääntä sekä näyttelijöiden heittäytymistä.
Jumalat on esitys esityksen sisällä. Katsojille repeytyy näkymä paitsi kulissien taakse ja talousvaikeuksissa keikkuvaan teatteriin myös nykyaikaiseen Oidipus-tarinaan. Pyry Nikkilän esittämä Basil ”Pasi” von Griechen on hätää kärsimässä, kun hänen johtamansa teatterin talous on kuralla ja irtisanomiset näyttävät vääjäämättömiltä. Suunnan kohti lopullista perikatoa voisi kuitenkin vielä muuttaa tekeillä oleva suurproduktio Kuningas Oidipuksesta, jonka ensi-ilta on määrä nähdä Ateenan Akropoliilla.
Esityksen ohjaajaksi on kutsuttu Pasin äiti, tunnustettu teatterivisionääri, Anneli von Griechen (Wanda Dubiel). Pasin järkytykseksi äkkipikainen Anneli haluaakin tehdä Oidipuksesta jotain ihan muuta mitä oli tarkoitus: radikaalikarjalaisen version, jossa väitetään, että Oidipus-myytti olisi alun perin Suomen karjalaista kansanperintöä eli toisin sanoen Kreikan varastamaa kulttuurista pääomaa. Näkemykset törmäävät ja kaaos on valmis. Kun työryhmässä on mukana vielä Pasin siskopuoli Krista (Annika Poijärvi) saa perhedraama lisää kierroksia.
Esityksessä on käytössä koko suuren näyttämön tarjoama skenografinen ja tekninen potentiaali. Kati Lukkan lavastus paaluttaa näyttämölle vaikuttavasti viittaukset antiikkiin ja sivistyksen suuret mutta jo rapistuvat pylväät. Lukkan lavastuksen kanssa näyttämökuvassa yhdistyvät Minttu Vesalan pukusuunnittelu, Kalle Ropposen valosuunnittelu ja Tatu Nenosen äänisuunnittelu sekä Pyry Hyttisen videosuunnittelu huimaavaksi visuaaliseksi kokonaisuudeksi, joka tuntuu vyöryvän voimalla katsomoon asti. Tuhdilla visuaalisuudella ei kuitenkaan kikkailla, vaan kaikki valinnat ovat perusteltuja. Kansallisteatterilta on ollut loistava valinta tehdä Jumalat juuri teatterin Suurelle näyttämölle. Farssimaisen komedian asettaminen suureen mittaluokkaan toimii!
Jumalat-esityksessä riittää massaa myös teemojensakin osalta. Esitys onnistuu heittämään samaan soppaan uskottavasti monia Oidipus-myytistä ja tästä päivästä nousevia aihepiirejä identiteetin merkityksestä kulttuuriseen omimiseen, rapistuvaan talouteen ja teatterin tekemisen reunaehtoihin. Antiikki tuodaan taiten myös teatterillisiin keinoihin, esimerkiksi kuoroon, joka intensifoi tragikomediaa. Jumalat säilyy kuitenkin helposti lähestyttävänä ja haltuun otettavana olematta lainkaan pinnallinen tai katsojaa aliarvioiva.
Näyttelijöiden suoritukset ovat niin ikään onnistuneita. Dubiel keholllistaa autoritaarisen Annelin ronskisti ja röökiä ketjussa polttava ja punaisiin verhoutunut ohjaaja on näyttämöllä kuin huutomerkki. Nikkilä tekee menneisyyttään kaivelevasta Pasista sopivan tragikoomisen hahmon, jota Poijärven maadoittuneempi Krista tasapainottaa. Anni Koskinen tekee hienon fyysisen sivuroolin Oidipuksena.
Lavalla on läsnä myös näyttämöavustajat ja tekninen henkilökunta. Iluusio teatterista teatterin sisällä on uskottava ja fiktiivinen laitosteatteri vertautuu miltei väistämättä Kansallisteatteriin ja sen haastavaan taloudelliseen tilanteeseen. Teatteriesityksen tekoprosessi toimii lopulta taustana intiimimmälle tarinalle perhesiteistä ja perheen sisäisistä traumoista, josta Oidipus-myytti löytää modernin vastinparinsa.
Esitys saa lisäkierteen tämän päivän maailmantilanteesta. Koko ajan pahemmin kriisiytyvä Euroopan turvallisuustilanne avautuu hurjaksi taustaksi esityksen pohdinnoille eurooppalaisesta murtuneesta arvoyhteisöstä sekä sivistyksen ja väkivallan välisestä suhteesta. Jumalat ja niiden kuolema saa kokonaisuudessa monia merkityksiä.
Esityksen loppukuva on niin voimakas, että permannonkin lattia tärisee.
- Kansallisteatteri. Suuri näyttämö. Jumalat. Käsikirjoitus ja esitysdramaturgia Jussi Moila.
- Ohjaus, konsepti Juhana von Bagh. Lavastussuunnitelu Kati Lukka. Pukusuunnittelu Minttu Vesala. Valosuunnittelu Kalle Ropponen. Videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Sävellys ja äänisuunnittelu Tatu Nenonen. Koreografia Juhana von Bagh ja Jenni-Elina von Bagh. Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen. Näyttelijät Wanda Dubiel, Aksa Korttila, Anni Koskinen, Inke Koskinen, Pyry Nikkilä, Alen Nsambu, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Otto Rokka.
