Kuudennen ja seitsemännen sinfonian myötä Santtu-Matias Rouvali saa valmiiksi Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytyksensä Göteborgin sinfonikkojen kanssa. Toisin kuin livetaltioinnit Philharmonia-orkesterin kanssa Lontoossa, nämä ovat Göteborgin konserttitalon lämpimässä akustiikassa studio-oloissa toteutettuja tulkintoja. Alphan äänitys upottaa kuulijan keskelle suurta sointia. Pääosassa on hehkeä jousisointi puupuhaltimien jäädessä hieman taustalle. Säteilevät jouset hallitsevat varsinkin kuudennen sinfonian diviiseillä rikastettua tekstuuria.
Göteborgin sinfonikoilla on vankka Sibelius-perinne, jonka pohjalle Rouvali on rakentanut piristävästi tallatuilta poluilta poikkeavat tulkintansa. Kuudes sinfonia soi totuttua mehevämpänä, mutta samalla huolella läpivalaistuna. Aikamitat antavat tilaa täyteläiselle soinnille, ja pääosassa on hetkeen porautuva intensiteetti. Etualalle tunkevat ostinatot saavat Sibeliuksen välillä kuulostamaan jonkinlaiselta esiminimalistilta. Ääriosien tempovaihtelut toteutuvat portaattomasti, mutta enemmän musiikillisena panoraamana kuin hartaina ylevöitymiskokemuksina.
Seitsemännen sinfonian alku suureen pasuunakoraaliin asti aaltoilee komeasti, mutta episodimaisesti. Rouvali tuntuu painottavan jatkuvuutta, sillä siirtymät yksiosaisen sinfonian taitteesta toiseen sujuvat juohevasti. Vääjäämättömyyden tuntua on ladattu loppunousuun, josta rakentuu vaikuttava C-duurin apoteoosi. Kahdeksan numeroa Sibeliuksen Myrsky-musiikista soivat vuoroin juhlavina ja lempeinä, harpun kaarrellessa orkesterin yllä.
Antti Häyrynen
