Kontratenorit ovat laulaneet menetyksellä Gluckin reformioopperaa jo Joseph Kowalskin päivistä asti, mutta nyt Franco Fagioli asettaa uudet mittapuut. Ei kukaan äänityypin edustaja ole saanut rooliin tällaista voimaa ja herkkyyttä. Rintaäänten intensiivistä sointia kuunnellessa tuntuu, kun joku uhkea mezzosopraano a´la Marilyn Horne olisi asialla. Tästä onkin Fagiolin taiteessa kyse: hän ylittää kaikki genrerajat. Orfeon suru on raastavinta ja maanittelu Manalan joella lumoavinta mitä koskaan on kuultu. Kaikki enkelimäinen kalvakkuus on tiessään, tässä tehdään draamaa ja täysillä. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
