”Mieshän on jo eläkeiässä”, kuittasi kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, kun Heinolan museonjohtaja Kari-Paavo Kokki ilmoitti eroavansa toiminnan mahdottomaksi tekevien määrärahaleikkausten vuoksi. Kommentti levisi sosiaalisessa mediassa esimerkkinä suomalaisen pikkukaupungin päättäjien sivistymättömyydestä. Museo upeine historiallisine näyttelyineen on ollut ainut asia, josta kulttuuriväki Heinolan tuntee, ja se on ollut suurimmalta osin Kokin henkilökohtaisten suhteiden ansiota.
Tapaus ei tietenkään ole ainut kuntien talouskurimuksessa. Juustohöylä käy siellä täällä, vaikka se on kokonaisuuden kannalta huonoin säästötapa. Todisteita kulttuurin imagovoimasta pienelle kaupungille riittää. Musiikissa niitä ovat menestystarinat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterista Sinfonia Lahteen ja Lapin kamariorkesteriin, mutta niilläkin on toistuvat tuskansa vakuutellessaan päättäjiä siitä, että satsaus myös kannattaa.
Jos hengitystila loppuu, viimeinen sammuttakoon valot.
Päähallituspuolue keskusta vaalii ”maakuntien Suomi” -ajatusta, mikä tulee ilmi väliportaan hallinnon uudistuksessa. Siitä tuskin luovutaan kulttuuripalvelujenkaan alalla. Olisi silti hyvä, jos taiteen sisältökysymyksiä – millaiseen tarjontaan on varaa ja tarvetta etenkin kasvukeskusten ulkopuolella – voitaisiin katsoa myös kokonaisuuden kannalta eikä vain siilipuolustusasemissa.
Tehokkuuden ja taiteellisen tason kannalta olisi parempi, että resursseja keskitettäisiin harvemmille toimijoille, jotka sitten kiertäisivät laajemmalla alueella. Vasta-argumentti on, että paikallisuus puhuttelee, ja taiteilijoiden asuminen paikkakunnalla on arvo sinänsä. Jos näin on, silloin pitää tehdä niin persoonallista taidetta, että sen kantovoima riittää laajemmallekin. Provinsiaalisuutta ei voi perustella millään. Viime kädessä kuntalaisten on palveluja käyttämällä ja paikallista vaikutusvoimaa hyödyntämällä päätettävä, haluavatko he maksaa oman orkesterinsa, teatterinsa ja museonsa olemassaolosta. Laatukriteerien ottaminen valtionapujen yhdeksi perusteeksi on kannatettavaa. Näin saataisiin suojattua parhaita hedelmiä. Jos asiantuntija-arvioinnin systeemi toimii säätiöpuolella, miksei se voisi toimia myös tässä?
Kulttuuria kovemmin nykyhallituksen säästötoimet ovat purreet koulutukseen, ja maan huippuyliopistot joutuvat sanomaan satoja työntekijöitään irti. Samaan aikaan rakenteiden uudistamiseen eli verkon karsimiseen ei poliittinen rohkeus riitä. Aalto yliopiston ja Helsingin yliopiston rehtorit ovat tehneet hyviä ehdotuksia työnjaon uudistamiseksi ja hajanaisen kentän kokoamiseksi, ja on tuhoisaa jääräpäisyyttä, jos hallitus ei näitä ehdotuksia huomioi.
Kulttuurin tehtävä on avata silmiä, korvia ja tajuntaa. Siinä on sen tärkeys myös nyky-Suomessa, jossa ilmapiiri alkaa mennä yhä ahdasmielisempään suuntaan. Itseensä käpertyminen ja syyllisten näkeminen kaikessa vieraassa on tuhon tie myös taloudellista tuotteliaisuutta ja innovatiivisuutta ajatellen. Kulttuuri ei ehkä pelasta maaseutua autioitumiselta, mutta se antaisi kuitenkin hengitystilaa. Jos se loppuu, viimeinen lähtijä sammuttakoon valot.
