Monilla festivaaleilla on ollut aiempaakin suurempi työ talouden kokoamisessa. Avustuspäätökset tulivat myöhään, ja niiden tulos vaihtelee eri festivaaleilla paljon. Vaikka valtioapujen kokonaismäärä ei viime vuodesta paljon laskenutkaan, pidempään jatkunut alamäki kyllä tuntuu. Tässä tilanteessa on tärkeää, että festivaali säilyttää kirkkaana profiilinsa ja tehtävänsä. Se voi olla huippukattauksin kuratoitu suunnannäyttäjiä, joka ei vain seuraa yleisön makua vaan muokkaa sitä. Se voi panostaa matalan kynnyksen yhteisöllisyyteen tai toimia kenttää avoimesti heijastavana peilinä. Nämä kuitenkin harvoin toimivat yhtä aikaa.
Mielestäni festivaalien tärkeimpiä tehtäviä on avata ovia kansainvälisyyteen, tuoda esiin täällä ennen kokemattomia asioita ja ketteryytensä ansiosta olla sellaisten suuntausten hermolla, joihin reagoimaan laitokset ovat liian jähmeitä. Sisäänpäin käpertyminen on suomalaisen kulttuurin alituinen vaara. Niin taide- kuin populaarimusiikissa juostaan omien tähtien perässä. Teatterissa korostuvat kansalliset aiheet. &Espoon Teatterin &Fest on ainoita alansa festivaaleja, joka panostaa kansainväliseen, yhteiskunnallisesti keskustelevaan antiin.
Sisäänpäin käpertyminen on suomalaisen kulttuurin vaara.
Festivaalin kansainvälisyys ei voi olla pelkkiä poimintoja agentuurien kiertuelistoilta, vaan jokainen kiinnitys on perusteltava ohjelman kokonaisuudesta käsin. Ja ”tähti” ei tarkoita vain tunnettua nimeä, vaan se voi olla myös nouseva kyky, jolla on erityistä sanottavaa juuri nyt. Ekologiset näkökulmat ja kulttuurille ominainen kansainvälinen liikkuvuus ja vaikutteiden vaihto saattavat joskus asettua ristiriitaan, mutta hiilijalanjäljen vähentäminen ei saa olla syy käpertyä sisäänpäin. Ratkaisuja voidaan etsiä muun muassa pidemmistä residensseistä ja alueellisesta yhteistyöstä.
Festivaaleilla on yhä suurempi rooli tarjonnan rikastuttajina myös kesäsesonkinsa ulkopuolella. Suuri mielenkiinto kohdistuu nyt Turun Musiikkijuhliin, joka on yksi syksyllä avattavan Musiikkitalo Fuugan ympärivuotisista sisällöntuottajista. Toivottavasti resurssit talon kansainvälisen profiilin luomiseen löytyvät. Festivaaleilla on koko maan kattava organisaatioiden verkosto, jota voisi tiiviimmällä yhteistyöllä hyödyntää esittävän taiteen valtakunnallisen kiertueverkoston luomiseen – niin koti- kuin ulkomaisin esiintyjin. Se tehostaisi tuotantoja, jakaisi kuluja ja toisi kulttuurin uusia tuulia syrjäisemmillekin alueille. Se kuitenkin vaatisi perusrahoituksen, joka vielä puuttuu.
Säätiötuella ja yritysyhteistyön eri muodoilla alkaa olla yhä suurempi rooli kansainvälisten vierailujen ja muiden kunnianhimoisten tuotantojen mahdollistamisessa. Esimerkiksi Jane ja Aatos Erkon säätiöllä on jo merkittävä valta päättää orkesteri- ja tanssivierailujen kohtalosta. Säätiöt toteuttavat lahjoittajiensa tahtoa, joten siihen ei ole muilla nokan koputtamista. Säätiötukien projektimaisuudessa on silti vaaransa: tuleeko hakurumbasta ja seurannasta vähitellen sisältöä latistava automaatti? Pitkäjänteisyys tässä hyödyttäisi niin festivaaleja kuin lahjoittajiakin – samoin kuin se, että tilaa jäisi rohkeimmillekin, uutta etsiville ideoille. Eikö se loisi firmoille ja säätiöille edistyksellistä imagoa?