Helsingin kaupunginorkesterin kaudella on selvä Ranska-fokus, mutta hieman huomaamattomammin yhtä suurella volyymilla sitä hallitsevat venäläiset säveltäjät Tshaikovskista Stravinskiin. Molemmat juonteet olivat läsnä perjantaikonsertissa, jossa päädyttiin Rahmaninovista Musorgskin kautta Messiaeniin. Väliin sujahti Barberin Adagio. Mikään sillisalaatti ei silti ollut kyseessä vaan vaikuttavan tunnepitoinen nousu kuoleman synkkyydestä rauhaan ja ikuisuuteen. Teemallisuus on hieno tapa hakea vaihtelua perinteiseen ohjelmakaavaan. Kun teokset kytkeytyvät toisiinsa, tässä konsertissa vielä erityisen vahvaksi jatkumoksi, erilliset sävellykset kasvavat ja saavat uutta merkityksellisyyttä. Esimerkiksi alkusoittona […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
