Kujeileva, kaipaava, ikävystynyt, valaistunut, kiukkuinen. Mezzosopraano Erica Back vaelsi Helsingin Koomisen Oopperan järjestämässä Ranska-teemaisessa resitaalissaan tunteesta toiseen, ylevistä auvontunteista arkisiin havaintoihin ja vekkuliin salonkihenkeen yhdessä pianistinsa Aura Gon kanssa. Back on tällä hetkellä Suomen kiinnostavimpia nuoria laulajia, ja osoitti sen jälleen vilkkaan temperamentikkaalla ja samalla rauhallisesti hallitulla esiintymisellään. Monipuolisen laulukattauksen kokemista kovasti häiritsi kuitenkin se, ettei konsertissa ollut – ilmeisesti erehdyksen vuoksi – tarjolla minkäänlaisia laulutekstejä. Erica Back esitteli sävellyksiä jonkin verran ja teki ilmeikkyydellään selväksi, minkälaisista tarinoista kulloinkin oli kyse, mutta laulujen varsinaiset sisällöt jäivät nyt kielikynnyksen taakse. Yksinlaulun taide on musiikin ja runon vuoropuhelua, ja lied-konserteissa on tärkeää tarjota kaikille mahdollisuus tämän täysimittaiseen kokemiseen.
Resitaali käynnisti Helsingin Koomisen Oopperan keväisen lied-konserttisarjan. Koominen Ooppera sai virallisen lähtölaukauksensa joulukuussa avajaisgaalalla, jota seurasi pian Punahilkka-satuoopperan vierailutuotanto. On hienoa, että se on päättänyt tuoda panoksensa Helsingin lied-tarjontaan, joka kaipaa juuri säännöllisiä areenoita. ”] Tätä tarjotaan nyt joka kuun viimeisenä perjantaina napakoissa iltapäiväkonserteissa Finlandia-talon Helsinki-salissa, joka on suotta jäänyt syrjään klassisen musiikin esityspaikkana; se on kaunis ja akustisesti miellyttävä.
Lied-sarjan keskiössä ovat nuoret laulajat, ja jokainen resitaali keskittyy omaan kielialueeseensa. Viime keväänä Sibelius-Akatemiasta valmistuneelle Erica Backille sopii ranskalaisen laulun moninaisuus, jossa hän pääsee väläyttelemään eläytyvää huumoriaan (kuten Poulencin Apollinairen teksteihin säveltämässä viisiosaisessa Banalités-sarjassa), välitöntä tunne-energiaansa ja herkkyyttään. Tätä vastasi myös äänensävyjen paletti: hän taivuttaa sileän ja helposti korkeuksia tavoittavan äänensä notkeasti raivoisaan voimaan tai tyylikkäisiin pianissimoihin. Back on taitava tarinankertoja ja ilmentää tekstiä ketterästi, mutta kokonaan ranskankielisessä ohjelmassa tietyt liian avoimet vokaalit häiritsivät.
Australialaistaustainen pianisti Aura Go on Backin vakituinen lied-kumppani, joka kuljetti laulujen tulkintoja päättäväisesti ja lähestyi erityyppisiä kappaleita selkeästi karakterisoiduin ottein. Go esitti konsertissa myös kaksi sooloa Ravelin Miroirs-sarjasta. Hän muovaili Yöperhoset ja Surulliset linnut laulunkaltaisen puhuvalinjaisiksi ja kauniin monikerroksisiksi öisen hämyisällä soinnilla, jossa olisi voinut olla hieman lisää kärkeä.
Resitaalin alkupuolta hallitsivat naissäveltäjät Cécile Chaminade (1857–1944), Pauline Viardot (1821–1910) ja Nadia Boulanger (1887–1979), joita duo tulee esittelemään myös naistenpäivän konsertissaan Musiikkitalon Cameratassa. Chaminaden mutkaton salonkitunnelmointi kontrastoitui Viardot’n kipeänkauniiseen romantiikkaan ja Boulangerin väkevään ilmaisuun. Debussylta Back ja Go olivat valinneet elämäniloisen Chevaux de bois’n (Puuhevoset) ja henkevän luontokuvan Beau soir (Kaunis ilta), joista edelliseen he toivat mukavan kepeää artikulaatiota, jälkimmäiseen eteerisyyttä. Konsertin sävelmaailmaan antoi vaihtelua ylimääräisenä kuultu Reynaldo Hahnin barokkimusiikkia jäljittelevä rakkauslaulu À Chloris (1916).
Auli Särkiö
Finlandia-talon Helsinki-sali 20.1. klo 15
Helsingin Koomisen Oopperan lied-sarja:
Erica Back, mezzosopraano ja Aura Go, piano
Chaminade, Viardot, Boulanger, Ravel, Debussy, Duparc, Poulenc
