Antti Lötjösen sävellykset kypsyivät rauhassa

© Tuomas Timonen

Jazzmuusikoiden henkilökuvasarja alkaa Suomen luultavasti kiireisimmällä kontrabasistilla Antti Lötjösellä, joka oli luvannut julkaista ensimmäisen albumin omalla nimellään ennen kuin täytti neljäkymmentä vuotta, ja tämän lupauksen hän piti: Antti Lötjönen Quintet East julkaistiin huhtikuun 17. päivänä, pyöreiden vuosien aattona.

 

Antti Lötjönen vastaa puhelimeen Hirvensalmella, jonne hän vetäytyi perheineen, kun koronaviruspoikkeustila peruutti albumin julkaisukiertueen ja muut esiintymiset. Lötjösen oman kvintetin soittajat ovat tällä hetkellä kukin omissa eristyksissään, joten striimitkään eivät onnistu.

”Kyllä se keikkojen siirtyminen harmittaa, koska jazzmusiikki herää kuitenkin parhaiten eloon livenä, se on luontevin tapa esitellä albumi”, Lötjönen toteaa.

Poikkeustila tuo tauon hänen kiireiseen uraansa. Lötjösen nimi löytyy yli sadalta eri julkaisulta, joihin kuuluvat muun muassa 2000-luvun alkupuolen The Five Corners Quintet, viime aikoina uudelleen aktivoitunut Ilmiliekki Quartet, Ricky-Tick Big Band sekä muun muassa Aki Rissasen, Jukka Perkon, Timo Lassyn, Verneri Pohjolan, Joonas Haaviston, Teppo Mäkysen ja Mikko Innasen yhtyeet. Mikä on suuren kysynnän salaisuus?

”Pyrin olemaan soittotilanteessa täysin läsnä. Ajattelen, että siinä täytyy pyrkiä palvelemaan itse musiikkia parhaansa mukaan ja unohtamaan itsensä esiin tuomiseen liittyvät asiat. Basistina tehtäväni on saada kokonaisuus mahdollisimman hyvän kuuloiseksi ja eturivin solistit saamaan itsestään parhaan irti. Ehkä se on luonteenpiirrekin, että sovellun basson varteen. Tunnen säestävän roolin itselleni mielekkääksi tavaksi tehdä musiikkia”, Lötjönen tuumii. Hänellä on selkeät vinkit hyväksi rivisoittajaksi.

”Käytännön tason asiat merkitsevät paljon: tule ajoissa paikalle ja valmistaudu hyvin etukäteen. Vaikkei kyseessä olisi oma solistinen keikka tai levytys, niin pitää silti antaa parhaansa siitä riippumatta, miten näkyvä rooli on. Johtajalle pitää välittyä, että on mukana sydämellään.”

 

Mielipide kuuluu sanoa

Yhdessä tekemisen arvo vaikutti myös siihen, että ensimmäinen levy säveltäjänä ja yhtyeen johtajana sai odottaa. ”Minulla ei ole ollut tarvetta saada nimeäni isoimmalla levyn kanteen. Hiljalleen kokonaisuus on kypsynyt. Kaikki nämä vuodet ovat kerryttäneet niin paljon kokemusta, että sinne omalle levylle titrasin kaikki parhaat asiat, joita halusin kokeilla. Kuten tämän kvintetin ilman sointusoitinta: se jättää basistina paljon tilaa omille harmonisille ratkaisuille ja muunteluille sekä vapautta sooloihin – mutta myös vastuuta. Puhallinkolmikko mahdollistaa kuitenkin myös neliäänisen harmonian”, Lötjönen kertoo. Laaja studiokokemus oli myös avuksi.

”Studiosessioissa olen jo jonkun aikaa ottanut kantaa muidenkin levyjä tehdessä sekä kollektiivisissa yhtyeissä. Johtajana tilanne on päinvastainen: vaikka minulla on viime kädessä taiteellinen vastuu, niin nyt on muiden vuoro antaa kommenttia. Olen valinnut kvintettiin juuri sellaisia soittajia, jotka haluavat tehdä porukassa hyvän levyn ja uskaltavat sanoa mielipiteensä. Sellainen ei jazzissa toimi, että tullaan studioon vain soittamaan nuotteja.”

Omien sävellysten julkaisemiseen tai oman yhtyeen johtamiseen ei Antti Lötjösellä ollut mikään kiire, sillä hän kokee muiden bändeissä soittamisen yhtä mielekkäänä. © Tuomas Timonen

Vapauden kiehtomaa

Kvintettiin valikoituivat keskenään erilaiset soittajat: saksofonistit Innanen ja Jussi Kannaste, trumpettiin Pohjola ja rumpuihin Joonas Riippa. ”Suuresti ihailemallani Charlie Hadenilla oli aikanaan yhtye nimeltään Quartet West. Tällaisena nimi on paljon kiinnostavampi kuin pelkkä ’Quintet’, ja onhan Suomi aika idässä ja minä vielä Kuopiosta”, Lötjönen myhäilee. Hän aloitti ala-asteikäisenä sähköbassolla, mutta soitti myös puhallinorkesterissa trumpettia. ”Musiikkilukiossa oli bändejä parhaitten kavereitten kanssa, ja saatettiin soittaa jonkun luona koko viikonloppu. Se loi murrosikäiselle vahvaa identiteettiä. On siis vähän sattumaa, että olen päätynyt tälle alalle, ja kaveripiirillä on ollut siihen vahva vaikutus.”

Lötjönen on varovainen vaikutteiden nimeämisessä, vaikka tunnustaakin Hadenin ja Ornette Colemanin edustaman free jazzin sekä John Coltranen spiritualismin tärkeiksi. ”Musiikillinen kapeakatseisuus vähenee koko ajan. Oma urani alkoi juuri siinä taitekohdassa, jossa rajat ja arvotus eri tyylien välillä alkoivat hälvetä. Aikanaan jazzkentän sisälläkin on ollut kummallista poteroitumista siitä, mitä vaikutteita jazziin saa laittaa ja mikä on sitä oikeaa jazzia. Miksei tästä päivästä saisi ammentaa, kun niin on historiallisestikin tehty?”

Santeri Kaipiainen

 

Edellinen artikkeliKorona talloi musiikkialan talouden
Seuraava artikkeliVireimmät viisikymppiset. NYT