Jazzpolkuja, osa 3: Yhden hengen orkesteri

 

Jusu ja Saksofoni © Dorit Salutskij

Viime toukokuussa ilmestyi räikeäkantinen levy Berghäll Brothers Big Band Vol. 1, joka sirkuksen voimamiehen kuvalla vahvistettuna julisti: Yksi mies – 27 instrumenttia! ”Veljekset” ovatkin lähemmin tarkasteltuna yksi ja sama henkilö, multi-instrumentalisti Joakim Berghäll.

Joakim Berghällillä, 40, oli kasa isoille yhtyeille tarkoitettuja sävellyksiä vailla julkaisua. Niinpä hän haastoi itsensä soittamaan kaikki raidat ja kutsumaan joka kappaleeseen vierailevan solistin. Perinteisestä big bandista ei aivan ole kyse, mutta Berghällin osaamisen kirjo on hämmästyttävä: hän soittaa levyllä yhdeksää puupuhallinta, lyömäsoittimia, selloa, kitaroita, mandoliinia, kontrabassoa, koskettimia, kanteletta ja flyygelitorvea, ja on äänittänyt ja miksannut itse kaiken.

”Vietin 50 päivää äänittäen, ja se on parasta, mitä pystyin tekemään omalle harjoittelulleni. Omien raitojensa päälle soittaessa on niin paljon kyse perusasioista: vireestä ja rytmisestä tarkkuudesta. Jos ne falskaavat yhtään, jää kiinni sekunnissa”, Berghäll kertoo. Muun muassa Years Passing -kappaleen 37 jousiraitaa on kaikki äänitetty sellolla yksi kerrallaan.

”Sellainen opettaa todella paljon sekä soitto- että äänitysteknisesti. Oman osaamisen yläraja kiinnostaa, eli lähden tekemään jotain sellaista, jota en oikein vielä osaa.”

 

Saksofoni lähellä selloa

Berghäll kertoo aina olleensa kiinnostunut kaikista mahdollisista soittimista. Hän aloitti Savonlinnassa lapsena sellolla, ja teini-iässä rinnalle tulivat kitara, rummut ja saksofoni.

”Tärkeintä on, että musiikkia tehdään täysillä ja rehellisesti, ilman että motivaatio on missään ulkopuolisessa.”

”Pääsoitin vaihtui saksofoniin siinä vaiheessa, kun piti pyrkiä opiskelemaan. Kuopion ammattikorkeakoulussa oli koulutusohjelma, jossa monipuolisesta soitinosaamisesta oli hyötyä, mutta silloin ajattelin, ettei sellolla voinut pyrkiä rytmimusiikin opintoihin. Baritonisaksofonissa on sama rekisteri kuin sellossa, ja se tuntuu soittaessa samalla tavalla kropassa. Ehkä siksi siitä tuli pääsoittimeni”, Berghäll miettii. Myöhemmin hän otti uusia soittimia haltuun muun muassa säestäessään tanssitunteja Teatterikorkeakoululla.

Vaihto-opinnot Tanskassa kylvivät Berghälliin siemenen säveltämiseen, ja sävellys valikoitui seuraavan tutkinnon pääaineeksi Metropolialla. ”Se oli todella hyvä ratkaisu. Jere Laukkaselta opin järjestelmällisyyttä sävellystyöhön, ja Timo Alakotila auttoi etsimään omaa taiteellista suuntaa.”

Alakotilan tavoin myös Berghäll viihtyy kansanmusiikin parissa. Hän soitti 17 vuotta arvostetussa Tsuumi Sound Systemissä, ja viimeisimpiä kansanperinteestä ammentavia projekteja on Ikiranka-levy kosketinsoittaja Juha Kujanpään ja elektronikko Teemu Korpipään kanssa. ”En pyrkinyt opiskelemaan kansanmusiikkia, sillä mielsin itseni jazzmuusikoksi. Myöhemmin genren merkitys poistui kokonaan. Tärkeintä on, että musiikkia tehdään täysillä ja rehellisesti, ilman että motivaatio on missään ulkopuolisessa.”

 

Fonit kulkevat polkupyörällä

Tällä hetkellä Berghäll työskentelee Taiken yksivuotisella apurahalla. Kokopäiväisenä freelancerina hän on toiminut jo hyvän tovin. Työtarjouksista ei ole ollut pulaa, välillä päin vastoin: vuonna 2011 hänellä oli samaan aikaan 19 esiintymistä kolmessa viikossa, päivittäisiä teatteriharjoituksia – ja kotona kaksi pientä lasta putkiremontin keskellä. ”Silloin kävin sen verran lähellä loppuunpalamista, että tiesin jatkossa, missä vaiheessa sanoa ei.”

Rivisoittajana Berghäll on kotonaan niin Ismo Alangon yhtyeessä kuin afrofuusiota soittavassa Helsinki-Cotonou Ensemblessä.

”Benin saattaa jäädäkin käymättä. En näe, että olisi ympäristön kannalta kestävää lähteä sinne pelkästään rytmiikkaa opiskelemaan. Matkustamisesta pitää olla hyötyä myös muille kuin minulle”, Berghäll toteaa. Hän on muuttanut elintapojaan ilmastoystävällisempään suuntaan muun muassa kuljettamalla soittimiaan rahtipolkupyörällä ja syömällä vegaanisesti. Berghäll Triality, jossa soittavat myös pianisti Kari Ikonen ja kitaristi Kalle Kalima, käsittelee arktisten alueiden ahdinkoa ilmaston lämmetessä.

”Haluan kiinnittää sillä yhtyeellä ihmisten huomiota ainakin hetkellisesti ilmastonmuutokseen, ja haluan uskoa, että se saattaa johtaa johonkin hyvään. Pieniähän ne jazzin yleisöt ovat, mutta jonkinlainen lumipalloefekti voi aina syntyä.”

Triality kiertää hiilineutraalisti, ja Berghäll pyrkii samaan myös uuden yhtyeensä Dark Roastin kanssa, jossa baritonisaksofoneja soittavat myös Max Zenger ja Linda Fredriksson. ”Kaikki oppikirjat sanovat, etteivät soinnut kuulosta hyviltä niin matalalta, mutta silti se jotenkin toimii. Kai se johtuu soittimen rikkaasta yläsävelsarjasta.”

Berghäll Trialityssa soittavat Berghällin lisäksi Kari Ikonen ja Kalle Kalima. © Sntti Kokkola

Dialogien jonotuslista

Kaiken muun ohessa Berghäll on tehnyt Dialogues-duolevyjä, joista ensimmäinen, pianistien kanssa tehty, ilmestyi vuonna 2013. Kakkososassa oltiin dialogissa kitaristien kanssa, ja Dialogues IV koostui Suomeen muuttaneista muusikoista. ”Siinä kävi vahingossa vähän kuin Tähtien sodissa: nelonen valmistui ennen kolmosta, kun yhteistä studioaikaa löytyi helpommin Dialogues IV:n soittajien kanssa”, Berghäll kertoo.

Dialogues III tulee sisältämään suomalaisia kansanmuusikoita, ja viidettäkin on äänitetty jo kolme raitaa. Siinä Berghäll duetoi nuoruuden ja aikuisuuden soittajaidoliensa, kuten Wayne Krantzin ja Ingrid Jensenin kanssa. ”Vaikka idea on osoittautunut kalliiksi ja vaikeaksi, olen päättänyt viedä sen loppuun saakka. Myöhemmistäkin sarjan osista on jo kaksi suunnitteilla: toisella duettokavereiksi tulee räppäreitä, toinen tehdään suomalaisten nykymusiikin esittäjien kanssa.”

Ideoita Berghällillä pulppuaakin enemmän kuin hän ehtii toteuttaa.

”Kaikki nämä käynnissä olevat jutut ovat sellaisia, joissa riittää tekemistä kymmeneksi vuodeksi. Ne ovat jossain vaiheissa olleet haaveita, ja nyt ne ovat konkretiaa, joten luulen, että elän jo haavettani. Jos jotain kohti haluan pyrkiä enemmän, niin sitä, että oma tekeminen merkitsisi paljon muillekin kuin vain itselleni.”

Santeri Kaipiainen 

 

Berghäll Brothers Big Band Vol. 1 arvioitu Rondossa 9/2020.

Edellinen artikkeliSisältö 09-2020
Seuraava artikkeliMika Vainion äänitaide ei kiireiselle museokävijälle ehdi aueta