Lisztiä ja leffoja

Nuorten pianoakatemiassa opiskelevat Samuel Eriksson, Leevi Ollila ja Tarmo Peltokoski ovat parhaat ystävykset. Ramppikuume, kiristyvä kilpailu tai ammattiuran haasteet eivät nuoria miehiä  juurikaan hätkäytä. Elämässä tärkeintä ovat ystävyys ja musiikki. Kirpeänä lokakuun päivänä Espoon kulttuurikeskuksessa vilisee pianisteja. Tämän tästä aulan flyygelistä helähtää lennokas ääninäyte Chopinia tai Rameauta, mutta kaiteen yli kurkatessaan huomaa, etteivät soittajat olekaan aikuisia. Lokakuisen PianoEspoo-festivaalin aikana pidetään myös Nuorten pianoakatemian syysperiodi. Se tarkoittaa, että Kulttuurikeskukseen on kerääntynyt koko joukko Suomen lahjakkaimpia nuoria […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliSibelius – hylkiö vai uuden airut?
Seuraava artikkeli”Minä sävellän aina”