Konsertti- ja Ooppera-arviot

Pääkaupunkiseudulla järjestetään tällä hetkellä pienimuotoista, omaehtoista kamarimusisointia enemmän kuin koskaan. Orkesterityöstä vapaalle kentälle siirtynyt viulisti Eriikka Maalismaa on jo pitkään ollut aktiivinen tällä saralla, ja tänä syksynä hän pystytti Hietsun paviljonkiin kuukausittaisen konserttisarjan otsikolla Klassinen Hietsu, jota suunnittelee yhdessä tutun aisaparinsa pianisti Emil Holmströmin sekä kitaristi Petri Kumelan kanssa. Pari vuotta sitten valoisaksi ”Töölön kylätaloksi” remontoitu Hietaniemen vanha uimahuone on toiminut jo yli vuoden myös jazzpainotteisen Hietsu is Happening! -konserttisarjan miljöönä. Maalismaa ja Holmström olivat nyt […]

Viime aikoina pääkaupunkiseudulla on saatu nauttia useista uusista konsertoista: PianoEspoo-festivaalilla kuultiin kolmen uuden pianokonserton sekä nokkahuilukonserton kantaesitykset, ja eilen 30-vuotisjuhlakauttaan viettävä Tapiola Sinfonietta kantaesitti Outi Tarkiaisen sopraanosaksofonikonserton Saivo. Nimensä ja aiheensa teos on saanut saamelaisesta uskomuksesta järvenpohjan alla sijaitsevasta tuonpuoleisesta maailmasta. Teos vei nousukiidossa olevan Tarkiaisen tähänastisen tuotannon elementtejä vaikuttavalla tavalla eteenpäin. Saamelainen maailmankuva oli innoittajana myös hänen edellisessä laajamittaisessa teoksessaan, laulusarjassa Maa, kevään tytär, ja konsertoivalle sopraanosaksofonille jazz-taustankin omaava Tarkiainen sävelsi jo teoksessaan Liebklinge […]

Ä lkää murehtiko ja miettikö tulevaisuutta vaan olkaa ylpeitä suurista saavutuksistanne ja bailatkaa! Tämäkö oli Kansallisbaletin väistyvän johtajan Kenneth Greven viesti itsenäisyyttään juhliville suomalaisille hänen uudessa showssaan Kalevalanmaa? Siihen viittaa esityksen loppu, jossa vahtimestari keskeyttää ilonpidon yhteislauluineen ja vaatii miettimään kansakunnan asioita. Näyttämömies väittää vatsaan, että viihtymään tänne on tultu. Viimein miehet lyövät kättä, yleisön ylle puhalletaan paperisilppua, ja bileet Daruden diskobiitin tahdissa jatkuvat. Suomalaisena melkein hävettää. Sitä ennen on menty läpi hengästyttävällä juoksulla koko […]

Tuntuu siltä, että maailman laidalla on helpompi ajatella laatikon ulkopuolelta. Ainakin Australian kamariorkesterin ote klassisen musiikin tekemiseen on niin raikas ja omannäköinen, että sen uskoo osittain johtuvan maantieteellisestä etäisyydestä suhteessa klassisiin keskuksiin, joissa musiikillisia rutiineita voi olla vaikea havaita – samansuuntainen tapaus on siperialaisorkesteri MusicAeterna. Niin etäällä kuin maailman pienin manner onkin, ACO toki liikkuu tiheään ulkomailla ja sillä on kiinnostavia yhteistyökuvioita. Nyt orkesteri vieraili PianoEspoo -festivaalin merkeissä ensimmäistä kertaa Suomessa osana Euroopan-kiertuettaan. Olipa hyvä […]

Legendaarinen nuorten säveltäjien nykymusiikkiyhdistys Korvat auki ry on tänä syksynä juhlinut 40-vuotista taivaltaan. Viime vuosina ”Korvien” toiminta on ollut yhä monipuolisempaa kantaaottavien tempauksien, improvisaation ja monitaiteisuuden merkeissä, ja jäsenistössä näkyy nuorten säveltäjien kansainvälisyys ja liikkuvuus. Juhlavuosiohjelmaan kuului muun muassa fagotisti-säveltäjä Johnny Reinhardin kolmen konsertin vierailu elokuussa, ja syksyn päätteeksi yhdistys tarjosi eilen konsertin luottokumppaninsa NYKY Ensemblen kanssa. Viimeksi mainittu on Sibelius-Akatemian nykymusiikkifoorumi, joka oli nyt suunnittelut Korvat auki ry:n kanssa kamarimusiikin olemusta tutkiskelevan illan. Mukaan […]

”Murhattuani armottomasti niin monia sankareita ja sankarittaria lienee minulla viimein oikeus hieman nauraakin”, sanoi Verdi viimeisestä oopperastaan Falstaffista. Hienoa, että Sibelius-Akatemian Ooppera tarttui tämän mittaluokan klassikkoon, jonka koomisuus oli hyvä reitti astua Verdin maailmaan. Opiskelijaensemblelle sopivalta teokselta vaaditaan myös suuri hahmogalleria, ja se Falstaffista löytyy. Koomisuus on ylipäätään oopperan opiskeluun hyödyllinen laji, se peräänkuuluttaa monipuolista näyttämötyötä ja ohjaa äänenkäyttöä terveeseen ketteryyteen. Ja Falstaffin komiikan maisterivaiheensa päättävä oopperaluokka herätti ansiokkaasti henkiin. Teos istui napakasti, ja Ville Saukkosen brittikliseitä […]

Helsingin kaupunginorkesterin tämän kauden punaisena lankana on germaaninen musiikki, mutta Susanna Mälkki on tuonut sinfoniakonserttien kestopaikoilla majaileviin saksankielisiin ikoneihin uutta väriä kiinnostavilla rinnastuksilla. Tämän viikon konsertissa ylikapellimestari vyörytti ilmoille HKO:n sointiin mitä parhaiten istuvan Richard Strauss -juhlan, jolle yllättävän toimivan parin toi Erik Bergmanin merkkiteos Aubade (1958). Mikään stereotyyppinen myöhäisromanttisen sointieuforian ja sarjallisen kuivakkuuden välinen vastakkainasettelu ei ollut kyseessä, vaan Istanbulin aamu-usvasta innoittunut runomainen orkesteriteos kommunikoi Straussin kanssa ylös kurottuvalla voimallaan ja sointiväriensä sielukkuudella. ”Aubade” […]

Miten Jörg Widmann ehtiikään! Kiireistä solistiuraa tekevä tähtiklarinetisti on jo usean vuoden ajan myös johtanut orkestereita, eikä tiukka esiintymiskalenteri estä häntä olemasta Saksan nykysäveltäjien kärkijoukossa monipuolisella ja laajalla tuotannollaan. Widmann on Suomessakin tuttu. Marraskuussa on luvassa Widmannin solistivierailu HKO:n kanssa ja tämän alttoviulukonserton esitys RSO:n konsertissa, ja eilen Widmann saapui kamaritrionsa kanssa G Livelabiin Punavuoren Kamarimusiikkiyhdistyksen kutsumana. Kyseessä oli huippumuusikkojen herkullinen kamaritapaus. Widmann, alttoviulisti Tabea Zimmermann ja unkarilaispianisti Dénes Várjon jatkavat Helsingistä pienoiskiertueelle mm. Kölniin […]

Lyhytelokuville on festivaalinäytökset ja lyhyille kaunokirjallisuuden muodoille kokoelmat tai vihkojulkaisut, mutta oopperan saralla on nykyään normina, että teoksen on tultava toimeen konsertin mittaisena kokonaisuutena tai osana kahden teoksen kokoillan esitystä. Alle tunnin pituisten oopperoiden asema on hankala. Syyskuussa Helsingissä nähtiin kuitenkin kaksi vapaan kentän oopperatuotantoa, joissa esiteltiin minikokoisia oopperoita: perjantaista sunnuntaihin esitettiin Kansallisoopperan Alminsalissa Taite ry:n ja Avanti!n Väinö Raitio -oopperakokonaisuutta otsikolla Neijonnälkä, pari viikkoa sitten taas nähtiin Kansallisteatterin Omapohjassa kaksi Paul Hindemithin pienoisoopperaa. Tuotannot […]

Helsingin barokkiorkesteri juhli 20-vuotista olemassaoloaan erikoisella tavalla: se irtautui omimmalta maaperältään barokista ja kurkotti kohti romantiikkaa. Noin 50 muusikon kokoonpano oli suurin mihin Hebo on koskaan venynyt, ja sitä täydensi loistavat Viron Filharmonian kamarikuoro ja solistikvartetti. Tällainen romanttinen periodiorkesteri on Suomessa harvinaista herkkua, ja se loi uuden näkökulman Robert Schumannin musiikkiin. Orkesteri piti sisällään yhden suurimmista täällä nähdyistä periodipuhaltimien sektioista, esimerkiksi neljä luonnontorvea, joiden pastoraaliset kutsut ja romanttiset melodiat loivat ainutkertaista sointilumoa. Konsertin teema, Schumannin […]

Kesällä 50 vuotta täyttänyt Olli Mustonen on omaäänisimpiä ja persoonallisimpia suomalaistaiteilijoita ja ansaitusti yleisön kestosuosikki. Mustonen näkee musiikin sisään kirkkaalla katseella, eikä hänen roolejaan pianistina, säveltäjänä tai kapellimestarina oikein voi erottaa toisistaan. Sekä Helsingin kaupunginorkesteri että Radion sinfoniaorkesteri voivat ylpeillä läheisillä suhteillaan Mustoseen; RSO:n kanssa hän päätti viime keväänä laajan Prokofjev-projektin, HKO puolestaan on muun muassa kantaesittänyt Mustosen sinfonisia teoksia vuosina 2012 ja 2014. Nyt Mustonen toi HKO:n konserttiin elegantin ohjelman, jossa lyhyehköt teokset ketjuuntuivat […]

Sebastian Fagerlundin ooppera Höstsonaten perustuu Igmar Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen, mutta itse elokuva on syytä unohtaa teosta katsoessa. Niin teki säveltäjäkin halutessaan välttää suoria vaikutteita. Oikeastaan lopputuloksen erilaisuus vasta perusteleekin uutuuden – muuten aihe olisi ollut oopperaksi outo. Realistisen kamarinäytelmän psykologisesta paljaudesta ei ole jäljellä paljoakaan. Sen sijaan ooppera nostaa esiin menneisyyden muistojen, unen ja alitajunnan kerroksia kiehtovalla tavalla. Elokuvassa äidin ja tyttären traumaattinen suhde tulee esiin ahdistavana syyttelynä. Oopperassa yksityinen ja realistinen nousevat yleisiin ja unenomaisiin mittoihin. […]