LIVE-ARVIOT

Arvio: Alle vittime senza nome. Helsingin kaupunginorkesteri, Leticia Moreno, viulu, Péter Eötvös, kapellimestari. Musiikkitalo 23.10.2019. Helsingin kaupunginorkesteri sai tällä viikolla vieraakseen unkarilaisen säveltäjä-kapellimestari Péter Eötvösin, joka kuuluu siihen harvinaiseen molemmilla aloilla arvostettuun luokkaan. Luontevasti Eötvös toi ohjelmaan kaksi omaa isompaa teostaan. Toissa vuonna kantaesitetty Alle vittime senza nome, ”Nimettömille uhreille”, on yhteiskunnallisesti kommentoivia teoksia aiemminkin tehneen Eötvösin huomionosoitus Välimereen hukkuneille ja hukkuville pakolaisille. Kolmiosainen teos koostui pääosin kuin käynnistyvistä ja pysähtyvistä orkesteriblokeista, joita sitoivat toisiinsa […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertti, Musiikkitalo 25.10.2020. Aapo Juutilainen, taiteellinen suunnittelu ja kontrabasso; Pasi Eerikäinen, viulu; Ezra Woo, alttoviulu; Mikko Ivars, sello; Emil Holmström, piano. Schubert, Schachtner, Lazić, Räihälä, Resch, Cruixent. Franz Schubertin pianokvintetto A-duuri D.667, lempinimeltään Forelli– eli Taimen-kvintetto, kuuluu tunnettujen kamarimusiikkiteosten kaanoniin, mutta tarkemmin katsottuna siinä on omat kummautensa: jousisto koostuu viulusta, alttoviulusta, sellosta ja kontrabassosta, teos julkaistiin vasta Schubertin kuoleman jälkeen, tyyliltään se on kepeä ja henkii päättymäisillään olevaa wieniläisklassismia, mutta harmonisesti teos […]

Seikkailu Mozartin keskeneräiseksi jääneen Requiemin parhaan mahdollisen esitysversion parissa jatkuu. Uusin yrittäjä teoksen kokoonparsijana on nuori ranskalainen säveltäjä Pierre-Henri Dutron, jonka versio soi marras-joulukuussa René Jacobsin, Freiburgin barokkiorkesterin ja RIAS-kamarikuoron kiertueella Keski-Euroopassa. Mozartin kuoleman jälkeen tämän oppilaan Franz Xavier Süssmayrin tekemät täydennykset ja kokonaan säveltämät osat Sanctus, Benedictus ja Agnus Dei ovat herättäneet tyytymättömyyttä, ja moni musikologi on palannut Mozartin luonnosten pariin löytääkseen aineksia parempaan. Tähän mennessä on kuultu Franz Beyerin (1971) ja Robert Levinin […]

Elektroakustisen musiikin yhtye defunensemble vankensi tänä syksynä asemaansa nykymusiikkikentässä perustamalla oman konserttisarjan. Paikaksi valikoitui kaksi vuotta sitten perustettu uusi esitystila WHS Teatteri Union, joka tarjoaa muun muassa visuaalista teatteria ja kinokonsertteja. Perinteisistä musiikkiympyröistä vapaa esiintymispaikka voimistaa defunensemblen kokeellista profiilia. Musiikkitalon linnakkeesta irtaantuminen ja toisiin taidekonteksteihin siirtyminen on myös omiaan tuomaan uudenlaisia yleisöjä. Defunensemble etsiytyy tietoisesti irti perinteisistä taidemusiikkileimoista. Se on hienoa, sillä nykytaidemusiikkia kumpuaa myös muista kuin klassisista konteksteista, eikä kokeellisella musiikilla useinkaan ole lajimääritelmää. […]

Aino Acktén kamarifestivaali ennätti toimia innoittajamiljöössään Acktén huvilassa ainoastaan yhden kesän ennen joutumistaan evakkoon. Muutamia vuosia sen asemapaikkana toimi Agricolan kirkko, mutta viime keväänä festivaali muutti Kallion kirkon kivijalkaan vanhaan kappelisaliin. Tornin juuressa sijaitsevasta tilasta sukeutui viihtyisä pieni konserttisali, Ackté-klubi, jossa toimii arkisin myös kahvila sekä taidegalleria – tällä hetkellä näytillä on Outi Martikaisen kuvakudoksia. Jos Agricolan kirkko oli festivaalille eräänlainen väistötila, nyt tapahtuma on saanut huvilansa tilalle ikioman ja hurmaavan urbaanin kotipesän, jossa kirkkotilan henki […]

Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on hajanainen kokonaisuus ja jäi vielä tekijältään kesken. Se vaatii normaaliakin enemmän esittäjiltä luovaa otetta, mikä sopii teoksen teemaan, taiteilijan itsensä etsimiseen. Runoilija Hoffmann kertoo oopperassa kapakkaseurueelle kolme epäonnista rakkaustarinaansa. Erilaiset naishahmot kuvaavat samalla runoilijan omaa kehitystä: alussa hän ihastuu naiivisti mekaaniseen nukkeen Olympiaan ja sitten epätoivoisesti sairaaseen laulajatyttöön Antoniaan, kunnes lopussa hän vajoaa narsismiin ja haluaa kurtisaani Giuliettalta vain tyydytystä omistushalulleen – kadottaakseen vain identiteettinsä. Vanhan operettisäveltäjän hymy hyytyy apeassa lopussa. […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Sakari Oramo, kapellimestari, Tami Pohjola, viulu. Clyne, Saariaho, Prokofjev. Musiikkitalo 23.9.2020. Sinfoniaorkesterin konsertti saattaa olla oikein hyvä, jos muusikoiden taito ja tulkinta on kohdallaan ja teokset laadukkaita, mutta uudelle tasolle se nousee sellaisten hienovaraisten kytkösten myötä, jotka punovat punaisen langan ohjelman läpi ja antavat teoksiin – tai parhaimmillaan koko lajituntemukseen – uutta näkökulmaa. Jotain tällaista kävi eilen Musiikkitalossa, kun Radion sinfoniaorkesteri rakensi entisen ylikapellimestarinsa Sakari Oramon johdolla konserttiinsa punaisen langan musiikin ja teatterin […]

Pjotr Tshaikovski ei halunnut kutsua Jevgeni Oneginia oopperaksi vaan lyyrisiksi kuviksi. Kohtaukset avaavat ikkunoita hahmojen kaipuun täyttämään sieluun. Tämä koskee niin haaveilevaa Tatjanaa, juuretonta Onegin-keikaria kuin runoilija Lenskiäkin. Ohjausten haasteena ovat silti motiivit illuusioiden ja viattomuuden lopulle – pelkkä tunteilu ei riitä. Marco Arturo Marellin uudessa ohjauksessa Kansallisoopperassa tämä toteutuu mainiosti. Marelli on esteetikko, joka aina myös itse lavastaa tuotantonsa, ja hänen visuaalisesti hivelevästä tyylistään on saatu Töölönlahdella nauttia jo Ruusuritarissa, Pélleas ja Mélisandessa ja […]

Uusi teknologia on aina löytänyt tiensä taiteeseen. Nykyään sometodellisuus kääntyy taiteen aiheeksi ja materiaaliksi, kun taas aikoinaan puhelin tarjosi uudenlaisen tavan ajatella inhimillistä kanssakäymistä. Jean Cocteaun vuonna 1928 valmistunut näytelmä La Voix humaine, Ihmisen ääni, on hyvin ajankohtainen pureutuessaan erääseen ihmiskohtaloon reaaliaikaisen puhelinkeskustelun avulla. Francis Poulencin oopperaversiossa (1959) musiikki tuo mukaan entistä traagisemman tason. Tekniset ja henkiset yhteysongelmat, kulissin alle jäävä hätä ja loputon yksinäisyys eivät ole kadonneet mihinkään pikaviestimien aikakaudella, päinvastoin. Helsingin kaupunginorkesteri toi […]

Arvio: Kymi Sinfonietta, Syntymäpäiväkonsertti. Temppeliaukion kirkko 5.4.2019. Beethoven, Aho, Tüür. Olari Elts, kapellimestari, Elina Vähälä, viulu. 20-vuotias Kymi Sinfonietta toi syntymäpäiväkonserttinsa poikkeuksellisesti Kotkan ja Kouvolan ohella perjantaina myös Helsinkiin, Temppeliaukion kirkkoon. Ohjelma oli mainiolla kaarella suunniteltu: orkesterin omia tilausteoksia edustivat myös syntymäpäiväsankarien teokset, 70-vuotiaan Kalevi Ahon toinen viulukonsertto sekä 60-vuotiaan Erkki-Sven Tüürin Phantasma. Jälkimmäiseen säveltäjä oli piilottanut viittauksen Ludwig van Beethovenin Coriolanus-alkusoittoon, joka kuultiin siksi kosertin avausnumerona. Lopun sulki symmetrisesti Beethovenin sinfonia nro 1. Coriolanus-alkusoitto […]

Turun musiikkijuhlat tarjosi varaslähtönään huikeinta barokkioopperaa mitä Suomessa on aikoihin koettu. Händelin Agrippina ponnahti ensiluokkaisen solistikaartin ja Il Pomo d’Oro -orkesterin voimin ainutlaatuiseen lentoon. Ihmismielen kierous sai tässä poliittisessa satiirissa säkenöivän teatraalisen asun. Turun ankea konserttitalokin toimi tälle kokoonpanolle akustisesti hyvin, ja lopussa salintäyteinen yleisö ponkaisi yhdessä tuumin seisaalleen antamaan aplodeja. Turha sanoakaan, etteikö barokkiooppera uppoaisi suomalaisiin – kunhan tasoa riittää. Tämä oli niitä esityksiä, joiden kohdalla ei tiennyt, mitä ensin ylistäisi. Monille kuulijoille oli […]

Lahden Sibelius-festivaalin kunniavieraan roolin saivat tänä vuonna Viron valtiollinen sinfoniaorkesteri sekä sen johtaja, maailmalla tunnettu ja pitkän tähtiuran tehnyt kapellimestari Neeme Järvi. Ohjelma oli muun festivaalin tavoin puhtaasti Sibeliusta: pääteoksina toimivat 3. ja 4. sinfonia, joiden eteen pienemmiksi numeroiksi oli ripoteltu Romanssi C-duuri jousiorkesterille sekä Kuolema-näyttämömusiikin Kurkikohtaus ja Valse triste. Konsertin käynnistyessä Romanssilla kiinnitti ensimmäisenä huomion jousien tummempi sävy suomalaisorkestereihin verrattuna. Alkusoiton virkaa toimittanut kappale ei ole sisällöltään niitä Sibeliuksen muistettavimpia, ja orkesteriltakin se oli […]