Kaksi vahvaa lauluntekijää Huvilassa
Astrid Swan ja Laura Moisio ovat molemmat omaäänisiä ja kunnianhimoisia artisteja, joita yhdistää persoonallinen, helppoja määritelmiä kaihteleva tyyli sekä inspiroituminen amerikkalaisesta musiikista. Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan viimeisiin konsertteihin kuulunut Swanin ja Moision ilta oli täysipainoinen kokonaisuus, sillä vakuuttavat laulaja-lauluntekijät täydensivät toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Laura Moision kantrista ja amerikkalaisesta folkista ammentavassa musiikissa lakoninen nainen ja kitara -musisointi aukeaa vähäeleisen tarkkanäköisten tekstien myötä syvään pohdiskeluun. Yksinkertainen kantri- tai iskelmämelodia saattaa äkkiä keikahtaa kouraiseviin maailmoihin, ja kitkeränsuloisen pinnan alla […]
Ramppipantterit irrallaan
Forever Young Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä On vaikea uskoa, että Forever Young ei ole alun perin Suomeen, suomeksi ja Helsingin Kaupunginteatterin tilauksesta tehty teos. Niin nerokkaasti sveitsiläisen Erik Gedeonin musiikkikomedia on kääntynyt dramaturgi Sanna Niemeläisen suomentamana ja ohjaaja Heikki Sankarin paikallistamana. Paljon ei juonesta passaa paljastaa, mutta lähtötilanne on herkku: esityksen näyttelijät esittävät omaa itseään tulevaisuudessa, muutaman vuosikymmenen päässä. Tuolloin valtaosa tutuista, rakkaista kollegoista loistaa jo taivaallisilla näyttämöillä, mutta sitkeähenkinen kuusikko viettää eläkepäiviään Hämeentien vanhalla Arena-näyttämöllä, […]
Tarkiaisen Oma huone virtaa sanoja ja värejä
Virginia Woolfin essee Oma huone alkaa eräästä lokakuun päivästä 1928. Raukea pohdiskelu joen rannalla kasvaa kirkkaiksi ajatuksiksi ja suvereeniksi kieleksi, jotka vaikuttavat vielä liki vuosisataa myöhemminkin. Tällä kertaa ajatukset virtasivat Ruhr-joella, kun Hagenin teatteri kantaesitti Woolfin teokseen perustuvan Outi Tarkiaisen esseeoopperan. Hagenin oopperaa ja teatteria esittävä talo ei ole suoranainen nykymusiikin metropoli, mutta tilaus on ehdottomasti tapaus nuorelle säveltäjälle. Esityspaikka on maantieteellisesti keskeinen: lähialueella asuu viisi miljoonaa ihmistä ja ammattiteattereita tai -oopperoita on tusinan verran. […]
Pianon jumala puhui
Grigori Sokolov Musiikkitalossa 14.6. Schumann, Chopin. Grigori Sokolovin konsertit tuntuvat noudattavan samanlaista kaavaa, jossa on jopa hartaudenharjoituksen piirteitä. Pianisti saapuu lavalle ilmeettömänä kivikasvona ja uppoutuu omiin maailmoihinsa meedion lailla. Osaston lopussa lyhyt kumarrus ja ulos – muu kommunikointi ei ole tarpeen kuin koskettimiston välityksellä tapahtuva. Yleisö on kuitenkin pelissä mukana kuin kunnon kirkkokansa ja osaa odottaa lopussa palkinnoksi pitkää ylimääräisen settiä. Niin vuosi sitten kuin myös nyt niitä saatiin kuusi: viisi Schubertia ja yksi Chopin. […]
Äkkivaroituksella RSO:n eteen joutunut Hoving pelasi varman päälle
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 3.5.2019 Musiikkitalossa. Emilia Hoving, kapellimestari; Joonas Ahonen, Emil Holmström, piano. Zimmermann, Bruckner. Vappuaattona, kolme päivää ennen Radion sinfoniaorkesterin viimeisintä konserttia, ilmoitettiin Pablo Heras-Casadon estyneen johtamasta sairastapauksen vuoksi, ja kapellimestarin paikalle nousevan orkesterin assistenttikapellimestarina tänä keväänä toimivan Emilia Hovingin. Siihen nähden, kuinka lyhyellä varoitusajalla vielä kapellimestariopintojensa keskellä oleva 24-vuotias Hoving joutui RSO:n eteen – ei vain Helsingin, vaan koko valtakunnan korvien alle – selvisi hän tehtävästä hengissä ja kunnialla. Jos epäröintiä ja jännitystä […]
Vanha perinne, uusi vapaus
Miten uudistaa aasialaisia teatteriaarteita niin, että klassikkojen ajankohtaisuus kasvaa mutta alkuperäinen henki säilyy? Hongkong Arts Festivalilla nähtiin hyvä esimerkki siitä, miten kantonilaista oopperaa voi raikastaa modernin draamateatterin keinoin. Kantonilainen ooppera on Kiinan tärkeimpiä teatteriperinteitä. Se syntyi, kun ooppera levisi Pohjois-Kiinasta nykyiseen Guangdongin maakuntaan eteläisen Song-dynastian aikana 1200-luvun lopulla, ja siihen sekoittui paikallisen Nanxi-draaman piirteitä. Yhteistä kaikelle kiinalaiselle oopperalle ovat hahmojen aseman ja luonteen mukaan määräytyvät roolityypit sekä näyttelemisen, tanssin, taistelulajien ja musiikin tiivis […]
Arvio: Kriikku on nykymusiikin sanansaattaja
Kari Kriikku keräsi vähän aikaa sitten suitsutusta kansainvälisellä kiertueellaan Kimmo Hakolan klarinettikonserton (2001) solistina. Hiljattain hän esitti Lontoossa myös Unsuk Chinin konserton, joka on kiertänyt konserttitaloja kantaesityksensä (2014) jälkeen vilkkaasti ja noussut suoranaiseksi hitiksi. Eilen kuultiin teoksen odotettu Suomen ensiesitys Radion sinfoniaorkesterin konsertissa. Kriikku on nykymusiikin lähetti, joka villiinnyttää saleja maailmalla ja osoittaa, että uusin musiikki voi olla koskettavaa ja mukaansatempaavaa. Kriikulle sävelletyissä konsertoissa kuuluu elimellisenä osana solistipersoonan lennokas ilma-akrobatia, klarinetin olomuotojen suvereeni hallinta ja haaveileva […]
Schönberg kummitteli KPKO:n kevään päätöksessä ohjelmaperuutuksestaan huolimatta
Striimiarvio: Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, Snellman-sali 8.5.2021. Malin Broman, viulu, alttoviulu ja musiikinjohto. Salonen, Stravinsky, Beamish. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri pääsi pitkästä aikaa lauantaina soittamaan paikan päällä olevalle yleisölle; 50 kuulijan rajoituksen vuoksi (ja muualla asuvan yleisön onneksi) konsertti lähetettiin kuitenkin hybridityyliin myös suorana YouTubessa. Kevätkauden päätöksessään KPKO esitti tulevalle albumilleen äänitettyjä teoksia: orkesterin taiteellinen johtaja Malin Broman sekä soitti soolonumerot että toimi konserttimestari-liiderinä. Vaikka Stockholm Diary –levy onkin nimetty Esa-Pekka Salosen teoksen mukaan, on levyllä myös toinen vahva […]
Don Giovanni ei niin hyvällä maulla
Don Juan tai Giovanni ovat herkkuaiheita dekadenssia ja seksismiä korostaville tulkinnoille. Olen nähnyt viime aikoina Mozartin oopperasta useita versioita, joissa naistenmetsästäjä piikittää itseään huumeilla ja joissa tanssitaan teknoklubeilla, ja pakkomielteenomainen seksi on osa tätä maailmaa. Kyllä aihe irrottelulle luvan antaa, mutta valitettavasti se ei riitä näin monitasoisessa oopperassa. Kansallisooppera päivitti 25 vuotta vanhan, vähän sisäsiistin version ja kutsui ohjaajaksi teatterin puolelta Jussi Nikkisen. Hän on tehnyt aiemmin Beethovenin Fidelion ja Schumannin Faust-kohtaukset RSO:n kanssa, eivätkä […]
Seestynyt modernismin mestari
Oi niitä aikoja, kun Savonlinnan torikauppiaat pelkäsivät tulojensa romahdusta, kun oopperajuhlilla kantaesitetty Paavo Heinisen Veitsi oli niin vaikea ja karkotti yleisöä. Se oli silkkaa ennakkoluuloa, mutta kyllähän suomalaisen modernismin nestorilla vaikeaselkoinen maine on, oli kyse sitten hänen musiikistaan tai verbaalisesta annistaan. Sittemmin Heininen on kuitenkin vaihtanut perspektiivejään ja säveltänyt teoksia vaikkapa Leevi Madetojan henkeen. Tästä ei ollut kyse Radion sinfoniaorkesterin perjantaina kantaesittämässä seitsemännessä sinfoniassa, mutta sekin tuntui sointiasultaan sen verran kevyen kirkkaalta, että 50-minuuttista järkälettä kuunteli […]
Arvio: Musiikkiteatteri haarautuu moneen
Nykyoopperalla pyyhkii Suomessa tunnetusti hyvin, ja myös nuoret säveltäjät ovat kiinnostuneita oopperasta ja musiikkiteatterista. Lyhyitä, kevyesti näyttämöllistettyjä pienoisesityksiä voisi tuoda monen teoksen iltoina näkyvämmillekin areenoille kuin opiskelija- ja showcase-yhteyksiin, sellaisiin kuin Novia-ammattikorkeakoulun NY musikteater -projekti tai eilen Klang-nykymusiikkisarjassa kuultu Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun musiikkiteatterikonsertti. Lyhyyttä ei nimittäin kannata väheksyä, vaan pieni muoto on erityisen avoin kokeilemiselle. Illan teema, ”musiikkiteatteri nyt”, sai Taideyliopiston sävellys- ja dramaturgiopiskelijoiden käsittelyssä kiitettävän erilaisia vastauksia, joita tulkitsivat erityyppiset laulajat ja näyttelijät sekä […]
HKO:n kaunis yösoitto sai lisäpontta valosuunnittelustaan
Arvio: Helsingin kaupunginorkesterin kamarikokoonpano, Musiikkitalo 17.3.2021. Jukka Perko, sopraanosaksofoni, Jan Söderblom, johtaja. Kantšeli, Schönberg. Striimaus ja kokoonpanorajoitukset ovat haitoistaan huolimatta tarjonneet orkestereille myös uusia mahdollisuuksia ohjelmasuunnittelun luovuuteen. Kun HKO päätti maaliskuun tartuntatapausten lisääntyessä siirtyä kamarikokoon, siirtyi maaliskuun 17. päivän konsertista pois Schubertin Keskeneräinen sinfonia, mutta sen seurauksena konsertin teema muuttuikin selkeämmäksi: georgialaisen Gia Kantšelin Night Prayersin yöteemaa jatkoi Arnold Schönbergin Verklärte Nacht. Kantšelin (1935–2019) sävelkieli on sekä soivalta estetiikaltaan että hengelliseltä taustaeetokseltaan sukua Baltian ja […]
