Millepied jätti Pariisin baletin
Balettimaailman alkuvuoden kohu-uutinen oli Benjamin Millepiedin ero Pariisin oopperan baletin johdosta – juuri kun tammikuun Rondossa ehätettiin ylistää hänen ohjelmistojaan. Hänen tilalleen tulee ballerina Aurélie Dupont. Ero ei kuitenkaan ollut yllätys, jos oli seurannut Millepiedin viimeaikaisia kommentteja. Hän on kritisoinut ryhmänsä jäykkää systeemiä tanssijoiden hierarkkisine asemajakoineen ja sitä, että häneltä puuttui valta vaikuttaa moniin tärkeisiin asioihin. Hän kyseenalaisti klassisen tanssin tason sanoen, että “Bajadeerin kuorolaiset ovat kuin seinäpaperille painettuja”. Kauhistuneet tanssijat syyttivät johtajaansa epäkorrektista käytöksestä. […]
Messiaenin Pyhä Fransiskus matkasi oopperasta puistoon – ja yleisöstä tuli lintuja kuulokkeet korvilla
Vaikka Olivier Messiaenin ainoa ooppera, Saint François d’Assise (1975-83) kiistatta yksi viime vuosisadan merkkiteoksista, sen näyttämöllepano melkoinen urakka. Kolminäytöksisen teoksen fransiskaanisilla kohtauksilla on kestoa yhteensä viisi tuntia, ja partituurin edellyttämä esityskoneisto on valtaisa. Kahdeksan solistiroolin ohella teoksessa kuullaan noin 110 hengen orkesteria, jossa kuullaan niin kymmenen muusikkoa työllistävää lyömäsoittimistoa kuin peräti kolmea ondes Martenotia. Puhaltajiakin tarvitaan pääsääntöisesti neljästä kuuteen per instrumentti, tuubia tosin ”vain” kolme. Parhaimmillaan kymmenääninen kuorosatsi taas edellyttää esitysohjeen mukaisesti 150 laulajan ensembleä. […]
Kumpi Disney-makeinen saisi olla?
Tampereen Teatterin kellonsoittajalla ei kyttyrä korostu, mutta Helsingin kaupunginteatterin Ariel tuo ehdottomuudessaan mieleen ilmastokokoukseen purjehtivan Greta Thunbergin. Disney-musikaalit tulivat Suomeen isoin panostuksin, ennätysmainonnalla, mutta mikä parasta, sellaisten työryhmien tekemänä, joista innostus paistaa piippuhyllylle. Tampereen Teatterissa on jo kuuden vuoden ajan totuttu ohjaaja Georg Malviuksen terästämiin klassikkomusikaaleihin. On nähty upea Les Miserables, makeanhörhöinen mutta kutkuttavasti kulkeva Sugar, pienen tilan vertikaali-ihme Cats ja nyt Notre Damen arkkidiakonilleen uskollinen kellonsoittaja. Notre Damen -musikaaliversion puolella on – ironista […]
Arvio: Vapauttavaa elektronista tilaa
Elektroakustisen musiikin yhtye defunensemble vankensi tänä syksynä asemaansa nykymusiikkikentässä perustamalla oman konserttisarjan. Paikaksi valikoitui kaksi vuotta sitten perustettu uusi esitystila WHS Teatteri Union, joka tarjoaa muun muassa visuaalista teatteria ja kinokonsertteja. Perinteisistä musiikkiympyröistä vapaa esiintymispaikka voimistaa defunensemblen kokeellista profiilia. Musiikkitalon linnakkeesta irtaantuminen ja toisiin taidekonteksteihin siirtyminen on myös omiaan tuomaan uudenlaisia yleisöjä. Defunensemble etsiytyy tietoisesti irti perinteisistä taidemusiikkileimoista. Se on hienoa, sillä nykytaidemusiikkia kumpuaa myös muista kuin klassisista konteksteista, eikä kokeellisella musiikilla useinkaan ole lajimääritelmää. […]
Arvio: Meidän Festivaali on tietoisesti vaiheessa
Meidän Festivaali otti tietoisen riskin asettaessaan Pekka Kuusiston johdolla tämän kesän teemakseen monimerkityksellisen ”Vaiheessa”. Festivaaliviikon rungon muodostavat taiteilijavieraiden luomat vaihekokonaisuudet, jotka on paloiteltu ympäri konserttitarjontaa ”jatkuu ensi numerossa” -tyyliin. Konsepti on ongelmallinen. Jo annostelu turhauttaa: mieluummin kuulisi koko paketin kerralla. Lisäksi näissä kokonaisuuksissa vaihe-teemaa on tulkittu lähes yksinomaan historiallisina kertomuksina: on nykyjongleerauksen, jousikvartetin ja moniäänisen kitaran historiallisia vaiheita. Meidän Festivaalin mittapuulla tällaiset sivistävät repertuaariretket tuntuvat vähän arkisilta. Vaihe-ajatuksen rikkaammat assosiaatiot – keskeneräisyys, avoimuus, liike, hetket, […]
Meidän festivaalin avajaisissa elegiaa ja ekologiaa
Muutos on tämän vuoden pääteema Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä järjestettävässä Meidän festivaalissa, jonka taiteellisesta johdosta Kamus-kvartetti – Terhi Paldanius, Jukka Untamala, Jussi Tuhkanen ja Petja Kainulainen – ottivat viime vuonna kopin. 31 celsiusasteen ennätyshelteisenä sunnuntaina, esiintyjien ja yleisön hikoillessa yhtä lailla Pekka Halosen akatemian tiloissa, oli läsnä se muutoksista yleismaailmallisesti kriittisin eli ilmastonmuutos. Samalla tavoin kuin Pekka Kuusisto omana johtajakautenaan, on myös Kamus heittänyt itseään voimakkaasti mukaan esiintyjäkaartiin, ja he avasivatkin pelin alateemalla Pelko tuntemattomasta. Missy Mazzoli […]
Arvio: Conrad Tao ja RSO näyttivät, kuinka striimikin voi parhaimmillaan koskettaa
Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 27.1.2021 (suoratoisto). Sakari Oramo, kapellimestari, Conrad Tao, piano. Norman (ekS), Bartók. Conrad Taon vierailu RSO:n solistina oli noin viikon kolmiloikka: viime perjantain Beethovenin neljättä pianokonserttoa seurasi sunnuntainen kamarikonsertti (Ravelin Gaspard de la nuit ei päästä ketään pianistia helpolla), ja viimeinen kurotus oli eilinen Andrew Normanin Suspend. Vuonna 1979 syntynyt Norman on kovassa kysynnässä kotimaassaan Yhdysvalloissa, ja nyt ensi kertaa Suomessa esitetty Suspend oli omiaan selittämään säveltäjän suosiota. Suspend (2014) on osuvasti alaotsikoltaan […]
Arvio: Henkilökohtaisia rukouksia
Yksinkertainen ele muuttaa yllättävän paljon: kun konsertilla on esittäjän luoma teema, teokset eivät ole vain teoksia, niistä tulee viestejä. Kun saksalaisguru Hartmut Haenchen toi War & Peace -konseptinsa Helsingin kaupunginorkesterin eteen jo toista kertaa, aivot alkoivat heti raksuttaa: miksi Haenchen on valinnut juuri nämä teokset? Mitä hän haluaa niillä sanoa? Korvat avautuivat. Kamarimusiikissa yleiseksi käytännöksi muotoutunutta teemoittamista voisi sinfoniakonserteissa harrastaa selvästi enemmän. Se myös auttaisi perustelemaan paljon soitettua klassisromanttista kantaohjelmistoa. Sitä paitsi näkökulman avulla tehostettu […]
Striimiarvio: Lyömäsoittaja Sho Kubota osoitti myös koomikon kykynsä Kuopion kaupunginorkesterin striimissä
Arvio: Kuopion kaupunginorkesteri, Hyvän mielen sävelkioski 7.5.2020. Sho Kubota, lyömäsoittimet; Kiira Siikavirta, kontrabasso; Virpi Rautsiala, näyttelijä. Noguchi, Kitazume. Striimausarvioiden matka jatkuu Savon sydämeen, jossa vuorossa oli eilen illalla Kuopion kaupunginorkesterin lyömäsoitinten äänenjohtajan Sho Kubotan ympärille keskittynyt japanilaisen nykymusiikin ja näyttämötradition show. Konsertin avannut Momoko Noguchin [ N°9 ] (2003) oli rapsodisen oloinen teos, jossa eri kalvorummuilla ja marimballa oli pääosin kontrabasisti Kiira Siikavirtaa säestävä rooli. Alku- ja lopputunnelmissa oli uteliasta, saundiltaan intensiivisempää otetta, mutta puolivälin […]
Ajankohtainen panttivankidraama
Vielä 40 vuotta sitten, juuri ennen kuin Iranin vallankumous alkoi, Mozartin Ryöstö Seraljista (1782) oli vain hupaisa rokokoosatu. Silloin Iranissa oli shaahi ja minihameet, ja Turkissa naiset olivat yhdenvertaisia miesten kanssa sotilasjuntan edessä. Selim-Pasha, puherooli, saattoi olla lupsakka silavoitunut herrasmieselostelija, kuin hyvä kalifi Harun el Pullah Ahmed Ahneesta. Lähi-idässäkin ihmisiä kaappasivat jumalattomat kommunistit. Merirosvot olivat menneisyyttä. Historian kiertokulku on tehnyt tarinasta nykypäivää, ja Ryöstö Seraljista on ooppera tämän päivän sivilisaatioiden konfliktista. Katariina Lahden psykologisesti punnitussa […]
Rigoletto on täysosuma
Olavinlinna ja Verdi on yhdistelmä, joka lupaa yleensä hyvää. Näin tänäkin vuonna: Savonlinnan oopperajuhlien kesän uutuustuotanto Rigoletto asettuu tämän perinteen ansiokkaaksi jatkajaksi. Tuotannon inspiraationa on ollut ohjaaja Sir David McVicarin aiempi Lontoon Royal Opera Houselle ohjaama versio. Lopputuloksena on syntynyt itsellinen tulkinta, joka elää luontevasti Olavinlinnan lavalla ja tarjoaa nautittavia hetkiä niin oopperamusiikin kuin teatterinkin ystäville. Rigoletton draama rakentuu Mantovan herttuan ja hänen hovinarrinsa Rigoletton sekä tämän tyttären Gildan välisten jännitteiden varaan. On herra ja […]
RSO ja Adès erkanivat eri aallonpituuksille, mutta kohtasivat oivaltavan ohjelman lopussa
Perinteisen alkusoitto–konsertto–sinfonia -kaavan rikkominen sinfoniaorkesterin konsertissa herättää aina keveästi mielenkiinnon, ja parhaimmillaan nimenomaan hyvä ohjelmasuunnittelu voi tehdä hyvästä konsertista erinomaisen. Siksi brittiläisen säveltäjä-pianisti-kapellimestari Thomas Adèsin oivaltava metafysiikan, tuonpuoleisen ja kuoleman ympärillä pyörivä neljän teoksen ohjelma vailla konserttoa tai sinfoniaa nosti kiinnostavia odotuksia. Konsertin avauskappale, György Kurtágin kolmiminuuttinen, sävellyksellisesti hyvin pelkistetty nimihirviö Ligatura – Message-Hommage à Frances-Marie Uitti (The Answered Unanswered Question) op. 31b oli kahden sellon ja kahden viulun kamarimusiikkia, joka nimensä vastaisesti herätti enemmän […]
