Iro Haarlan big band -sävellykset olivat taidolla ja tarkkuudella punottuja
Arvio: UMO Helsinki Jazz Orchestra, Silent Music. Iro Haarla, sävellykset, piano ja harppu; Mikko Hassinen, kapellimestari. Mikael Agricolan kirkko 19.4.2019. Hiljattain nimenehostuksen kokeneen UMO Helsinki Jazz Orchestran pitkälle toistakymmentä vuotta toistunut hiljaisen viikon Silent Music –konserttien perinne sai tänä vuonna jatkoa säveltäjä, pianisti ja harpisti Iro Haarlan vierailusta. Kuuden konsertin Uudenmaan-kiertue päättyi pitkänäperjantaina Mikael Agricolan kirkkoon Helsinkiin, ja Haarlan sävellysten valikoima rakentui valon, tunteiden ja jakamisen ajatusten ympärille, tietynlaisen meditatiivisuuden noustessa keskiöön. Polveileviin sävellyksiin olikin […]
Arvio: Uusi musiikki kruunasi itsenäisyyspäivän
Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän konsertti oli kolmituntinen järkäle, mutta sisältö oli niin kiinnostavaa, ettei pituutta voinut valittaa. Suomen musiikin historian ensimmäinen suuren luokan teos, Sibeliuksen Kullervo sai seurakseen Lotta Wennäkosken ja Magnus Lindbergin jännittävät uutuudet, eivätkä orkesteri ja kapellimestari Hannu Lintu menneet kertaakaan maitohapoille hurjassa työrupeamassa. Vaikka ohjelma oli muotoiltu Suomi100-teeman mukaisesti, ja myös uutuusteokset ottivat tilaisuuden luonteen huomioon, mitään kansallisen pönötyksen tuntua ei ollut. Päivän huipennukseksi muodostui Lindbergin Tempus fugit. Otsikko tarkoittaa pakenevaa aikaa, ja mestari […]
Esa-Pekka Salosen urkukonsertto säihkyi Berliinissä
Berliinin filharmonikot tarjosi viime viikolla residenssisäveltäjänsä Esa-Pekka Salonen johdolla mitä mieleenpainuvimman konserttikokemuksen. Illan ohjelman keskiössä oli Salosen vastavalmistunut puolituntinen järkäle Sinfonia concertante uruille ja orkesterille (2021-22), jonka lumoavan Saksan ensiesityksen kuultiin Olivier Latrya, jonka on määrä soittaa teos aikanaan myös Musiikkitalossa Radion sinfoniaorkesterin solistina. Puolan radion kansallisen sinfoniaorkesterin, Berliinin filharmonkoiden, RSO:n, Philharmonie de Parisin, Los Angelesin filharmonikoiden ja NDR Elbphilarmonie -orkesterin yhteistilauksena syntynyt uutuusteos kuultiin Berliinissä Maurice Ravelin ja Béla Bartókin sävellysten rinnalla. Ohjelmakokonaisuus muodostikin […]
Aurora Orchestran hurjassa Kevätuhrissa soi Stravinskyn alkuhämärän jazz
Helsingin juhlaviikot. Aurora-orkesterin konsertti Musiikkitalossa, joht. Nicholas Collon. Stravinsky. Harvassa ovat ne viime vuosisadan teokset, jos niitä ylipäätään onkaan, joiden radikalismi ja vallankumouksellisuus hehkuvat yhtä sammumattoman kirkkaasti ajasta toiseen kuin Igor Stravinskyn Kevätuhri (1910–13/1947) ja sen Pakanallisen Venäjän kuvaelmat. Aina skandaalin myyttiin verhotusta kantaesityksestään lähtien Kevätuhri on edustanut modernismin ruumillistumaa niin näyttämöllä kuin konserttisaleissakin. Sergei Djagilevin Venäläisen baletin ensi-illassa Pariisin Champs-Élysées -teatterissa toukokuun 29. päivänä vuonna 1913 orkesteria johti Pierre Monteux, kun taas koreografiasta vastasi Vatslav […]
Arvio: Meidän Festivaalin ”Usko” oli kauneutta, klaustrofobiaa ja kärsivällisyyden koettelua
Usko oli Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä paraikaa meneillään olevan Meidän festivaalin viidennen päivän teema. Siihen sopivasti alkoi ensimmäinen konsertti Tuusulan pittoreskista puukirkosta elävien (ja alle viisikymppisten) säveltäjien neljällä kamariteoksella. Missy Mazzolin Vespers liikkui hiljaisemmissa kohdissa rajamailla, joissa oli vaikeaa erottaa, mikä musiikissa oli etukäteistä ääninauhaa ja mikä Pekka Kuusiston sooloviulua. Mutta useimmiten viulu oli selkeän solistinen, eikä se silloin pettänyt kertaakaan: jo alun sointi oli pehmeä ja kaunis, siirtymät sulavia ja glissandot laulavia. Esityksestä hehkui voimakas herkkyys, […]
Musiikin ajan keskiviikko: sooloteosten vetoavaa kirjoa ja historian muistoja
Arvio: Musiikin aika, Yksin yhdessä, Viitasaaren Teatteri 7.7.2021. Eriikka Maalismaa, viulu; Markus Hohti, sello; Petri Kumela, kitara; Anders Pohjola, elektroniikka. Hilli, Supponen (ke.), Yokoyama, Wennäkoski. Arvio: Musiikin aika, Mennyttä muistaen, Viitasaari Areena 7.7.2021. Uusinta Ensemble. Fujikura, Yokoyama (ke.), Bergman, Koskinen, Muntendorf, Ung. Musiikin ajan konserttirakenne on asettunut yllättävän säännölliseen uomaan tänä vuonna isojen ulkomaisten tuotantojen loistaessa poissaolollaan ja Viitasaaren kirkon ollessa remontissa: neljältä iltapäivällä Teatterin pimeydessä soivat matineamaisesti pienemmät kamarikonsertit, kahdeksalta illalla Areenan lavalla kuullaan […]
Kolme konserttoa ja loppuväsähdys
Arvio: Atlantin ylitys. Tapiola Sinfonietta, Jeremy Denk, pianisti & liidaus; Irina Zahharenkova, cembalo; Fanny Söderström, piano; Jeffrey Means, kapellimestari. Espoon kulttuurikeskus 1.11.2019. Yhdysvaltalainen, maansa eturivin pianisteihin kuuluva Jeremy Denk (s. 1970) on vuoden 2015 Suomen-debyyttinsä jälkeen saatu useamman kerran kotimaamme kamaralle, ja kuultuani hänen taitavan ja tunteikkaan Beethoven-tulkintansa Mäntän musiikkijuhlilla vuonna 2018 olivat odotukseni korkealla PianoEspoo-festivaalin avajaiskonsertissa 1. marraskuuta. Denkillä oli hurja kolmen eri aikakauden konserton ilta Tapiola Sinfoniettan vieraana: Atlantin ylitys –nimikkeelle sopivasti hän […]
Schubertin modernit peilit
Arvio: Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertti, Musiikkitalo 25.10.2020. Aapo Juutilainen, taiteellinen suunnittelu ja kontrabasso; Pasi Eerikäinen, viulu; Ezra Woo, alttoviulu; Mikko Ivars, sello; Emil Holmström, piano. Schubert, Schachtner, Lazić, Räihälä, Resch, Cruixent. Franz Schubertin pianokvintetto A-duuri D.667, lempinimeltään Forelli– eli Taimen-kvintetto, kuuluu tunnettujen kamarimusiikkiteosten kaanoniin, mutta tarkemmin katsottuna siinä on omat kummautensa: jousisto koostuu viulusta, alttoviulusta, sellosta ja kontrabassosta, teos julkaistiin vasta Schubertin kuoleman jälkeen, tyyliltään se on kepeä ja henkii päättymäisillään olevaa wieniläisklassismia, mutta harmonisesti teos […]
Hyvää kannatti odottaa: Flash Flash on hämmentävä, vangitseva ja riemastuttava aistien karamelli
Salama ei osu kahdesti samaan paikkaan, sanoo vääräksi todettu uskomus. Sekä tieteen että abrahamisten uskontojen mukaan ihminen elää ja kuolee maan kamaralla vain kerran. 9.2.2019 Musiikkitalon Black Boxissa yksi henkilö koki kuitenkin kaksi kuolemaa; valonvälähdyksiä nähtiin sitäkin useampia. Strobon räpseitä, tallennettuja stillejä ja elämän filminauhaa pikakelauksella. Toistettuja hetkiä, lauseita ja musiikillisia eleitä, sillä tämä vuonna 1968 ammuttu ja kuoleman rajalla käynyt taiteilija Andy Warhol (1928-1987) toisti, monisti, ja tarkkaili. Hän tarkkaili ja tallensi, eikä halunnut […]
Arvio: Parsifal valloitti Turun kiihkeänä
Wagnerin Parsifalin konserttiesitys oli tämän vuoden Turun musiikkijuhlien päätapaus. Turun filharmoninen orkesteri vastasi Ville Matvejeffin johdolla oopperahaasteeseen iskevän väkevällä soitolla, joka vyöryi konserttitalon kylpyhuonemaisessa akustiikassa korviahuumaavana, kuitenkin kultivoituneena. Orkesterin panos oli näyttävän solistikaartin arvoinen. Suomalaisen Wagner-laulun kannalta asetelma oli jännittävä: Matti Salminen lauloi bravuurirooliaan Gurnemanzia, jota tuskin enää montaa kertaa tekee, kun taas Karita Mattila debytoi Kundryna. Mattilan edellinen Wagner-roolidebyytti, muutama vuosi sitten ohjelmaan otettu Sieglinde, tuntui ainakin Radion sinfoniaorkesterin kanssa vuosi sitten syksyllä lauletun […]
Demonit piiloutuvat uskonnon kaapuun
Meyerbeerin ooppera Profeetta syntyi 1500-luvun uskonnollisen ääriliikkeen tarinasta ja Ranskan vuoden 1846 vallankumouksen terästämänä, mutta sen sanoma kansan kierosta manipulaatiosta on yhä ajankohtainen. Liian harvoin esiin pääsevä jättiteos nähtiin syyskauden päätteeksi Deutsche Oper Berlinissä. Meyerbeerillä ja hänen libretistillään Eugen Scribellä oli taito löytää grand operoilleen sellaisia historiallisia aiheita, joilla oli päivänpolttavia yhteyksiä myös heidän aikanaan. Näin Pariisin suuresta oopperasta tuli politiikan näyttämö, vaikka sensuuri pitelikin suitsia. Vuonna 1849 ensi-iltansa saaneen Profeetan historiallisena päähenkilönä […]
Miehinen voima jyllää Billy Buddissa
Kansallisooppera täytti tehtäväänsä kulttuurilaitoksena tuomalla ensi-iltaan täällä harvemmin nähdyn Benjamin Brittenin Billy Buddin Norjan Kansallisoopperasta vuokrattuna tuotantona. Esitys oli täynnä maskuliinista voimaa, ja musiikillinen draama vakuutti, vaikka miesyhteisön suhteita olisi voinut ohjata monitasoisemminkin. Herman Melvillen romaaniin pohjautuva ooppera sijoittuu brittiläiselle sotalaivalle vuonna 1797. Sota luo kuitenkin vain taustaa. Ainut taistelun alku lässähtää, ja turhauttava odottelu ja armeijan kuri luovat puitteet miesyhteisössä viriäville jännitteille. Tietenkin kyse on myös alistamisesta ja vallan väärinkäytöstä, sillä monet miehet on […]
