Konnaparin kujanjuoksu

Bonnie (Marketta Tikkanen) ja Clyde (Karlo Haapiainen) ottavat oikeuden omiin käsiinsä Yhdysvaltojen 1930-luvun lamaan ajoittuvassa uutuusmusikaalissa.
© Otto-Ville Väätäinen

Samppalinnan Kesäteatteri on tuonut jälleen ohjelmistoonsa musikaaliteoksen maailman huipulta. Turussa  Suomen-kantaesityksensä saanut Bonnie & Clyde valittiin Lontoon West Endissä viime vuoden parhaaksi uudeksi musikaaliksi.

Traagisen ja vauhdikkaan tarinan kertomiseksi Turun kaunis Samppalinnan mäki muuntautuu 1930-luvun Yhdysvalloiksi, jossa laman kuristamat kansalaiset uskovat amerikkalaiseen unelmaan päivä päivältä vähemmän.

Suuren laman keskellä kansa janoaa parempaa elämää ja kaipaa sankareita. Kaksi päähänpotkittua nuorta – Bonnie Parker ja Clyde Barrow – löytävät toisensa ja lähtevät matkalle, joka ei voi päättyä muuten kuin huonosti. Sitä ennen parivaljakko ehtii nousta nurkkaan ajetun kansanosan sankareiksi alkaessaan toimia kuten monet muutkin haluaisivat: he ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja nousevat esivaltaa vastaan. Oikeat Bonnie ja Clyde olivat intohimoiset rakastavaiset, joista tuli häikäilemättömyydessään yksi maailmanhistorian kuuluisimmista rikollispareista.

Bonnie & Clyde on rohkea, röyhkeä ja viettelevän vaarallinen nykymusikaali, jossa filmitähden urasta haaveileva runotyttö Bonnie harmittelee lukiessaan rikosuutista itsestään ainoastaan sitä, ettei yltänyt  vieläkään kansikuvatytöksi: ”Kenet täällä pitää ryöstää että pääsee etusivulle?” Näin musikaali kommentoi tämänkin päivän julkkiskulttia ja vie katsojan True Crime -aallon alkulähteille.

Hurmaava, taipuisalla äänellä siunattu Marketta Tikkanen Samppalinnan Bonniena on taidokas ja ilmeikäs esiintyjä. Aito musikaalitähti on myös gangsteriparin Clyde, Karlo Haapiainen. Tasapainoinen pääpari on todellinen löytö – kaksikon habitukset, näyttelijäntyö ja kaikki muukin sointuu yhteen, äänenvärejä myöten.

Heidän tuekseen asettuu toinenkin upea pari: hienoista musikaalirooleistaan tunnetut Jonas Saari Clyden veljenä Buckina, sekä säkenöivä Maria Lund tämän hartaana vaimona Blanchena, jonka matka uskovaisesta rouvasta rikollisjengin täysiveriseksi avustajaksi on hurjaa seurattavaa.

Musikaali viritetään käyntiin vanhan jazzin, bluesin, gospelin, soulin ja kantrin sävyissä, mutta kun helvetti pääsee irralleen, soitto repeää tämän päivän hard rockiksi. Ville Myllykosken bändi (puhaltimet, viulu ja komppi) on näppärästi sijoitettu vankilaan lasin taakse. Soittajisto on näkyvissä ja läsnä, mutta samalla akustisesti eristettynä, jotta pyörivä äänikuva pysyy miksauspöydän takana hallussa.

Jukka Nylundin ohjauksessa tarina virtaa saumattomasti kohtauksesta toiseen, kun puolen tusinaa pyörivän katsomon ympärille rakennettua näyttämökuvaa kuljettaa esitystä vauhdilla eteenpäin.

Samppalinnan esityksessä Bonnien ja Clyden oman käden oikeus asettuu jollain tasolla ymmärrettäväksi, vaikkei tietenkään hyväksyttäväksi. Tarinan raameina on miljoonien ihmisten lohduton kurjuus hökkeli- ja telttakylissä, joissa elämä on selviytymistaistelua päivä kerrallaan. Musikaali onnistuu muistuttamaan, että jokaisella noissa oloissa kärsineellä oli samat inhimilliset tarpeet, tunteet ja haaveet, jotka meillä itse kullakin on tänäkin päivänä.

Turun Bonnie & Clyde ei tasoituspisteitä kaipaa, sillä se ei ole ”kesäteatteria” vaan huippuluokan teatteria isolla T-kirjaimella: täysipainoinen musikaali ja koskettava elämys, joka saa haukkomaan henkeä.

Kesä kääntyy lopuilleen, mutta vielä ehtii katsomaan ja kokemaan, sillä esitykset pyörivät Samppalinnassa tiiviiseen tahtiin yli elokuun puolivälin.

Edellinen artikkeliVox Clamantis toi Viron kuoroaarteet Espoon tuomiokirkkoon
Seuraava artikkeliKun metsä valtaa oopperan