Konsertti- ja Ooppera-arviot

Arvio: Taideyliopisto & USC Thornton School of Music: All The Truths We Cannot See – A Chernobyl Story. Sonore-sali, Musiikkitalo 19.3.2022. Taideyliopiston ja Etelä-Kalifornian yliopiston Thornton School of Musicin yhteistyöprojektina toteuttama ooppera, jonka aiheena on Tšernobylin vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuus, on konseptina rikas 2000-luvun näyttämötaiteen mahdollisuuksille. HBO:n parin vuoden takainen Chernobyl-minisarja jo kuvasikin sitä Neuvostoliitossa vallinnutta peittelyn ja vastuunpakoilun kulttuuria, joka esti jälkiseurausten tehokkaan minimoinnin; ooppera olisi voinut sukeltaa komplekseihin eksistentiaalisiin teemoihin ja ristiriitoihin, joista kerroksia […]

Kansallisbaletti juhlisti 100-vuotista taivaltaan tilaamalla koreografi Jorma Elolta Jean Sibeliuksen elämään perustuva kerronnallisen baletin. Suomalaisten into kansallisten suurmiesoopperoiden tekemiseen on tunnettua, mutta kansallissäveltäjään ei ole oopperassa uskallettu tarttua. Nyt baletti korvaa senkin puutteen. Teos on helposti lähestyttävä, mutta kovin syvälle se ei kohteeseensa yllä. Sibelius on suomalaisessa balettimusiikissa eniten käytetty säveltäjä – paradoksaalisesti, sillä hän ei säveltänyt yhtään balettia. 1930-luvulta alkaen nähtiin ensin muutama juonipohjainen teos (mm. Satu, Scaramouche), mutta pian todettiin, että realismi ei sovi Sibeliuksen musiikkiin, ja abstraktimpi […]

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 11.3.2022. Osmo Vänskä, kapellimestari, Niamh McKenna, huilu, Emmanuel Ceysson, harppu. Silvestrov, Kabalevski, Aho (ke.), Prokofjev. Välillä sattumanvarainen todellisuus heittää kapuloita ohjelmasuunnittelun rattaisiin, mutta toisaalta tuo ohjelmiin myös uusia tulkintojen ja historiallisten kiinnekohtien tasoja. Helsingin kaupunginorkesterin kevätohjelma – mukaan lukien eilisen Prokofjev–Kabalevski-parivaljakko – lienee puljailtu jokseenkin nykymuotoonsa useita kuukausia sitten, kun ajatus sodasta Euroopassa olisi vielä monelle ollut hysteeristä pirujen maalailua seinille. Illan ohjelmaa ei niin vain kyetty muuttamaan, eikä venäläinen musiikki […]

Arvio: Savoy JAZZFest 5.3.2021, Vijay Iyer Trio, Nils Petter Molvær Group. Kolmen vuoden ikään ehtinyt Savoy Jazzfest onnistui tänäkin vuonna napsimaan reilun viikonlopun mittaiseen konserttisaliohjelmaansa mielenkiintoisia ulkomaisia nimiä. Lauantain kahden yhtyeen illassa yllättävää oli järjestys, sillä pianisti Vijay Iyer on sen verran kuuluisa nykyjazzin nimi, että hänen olisin luullut olleen jälkimmäisenä, etenkin viime vuonna ilmestyneen, laajaa kiitosta ja huomiota saaneen Iyerin, kontrabasisti Linda May Han Oh’n ja orkesterisäveltäjänäkin tällä hetkellä kysytyn rumpali Tyshawn Soreyn Uneasy-albumin […]

M iten musiikkielämä voisi reagoida Venäjän hyökkäyksen synkistämään maailmantilanteeseen – itse musiikin keinoin eikä vain puhein ja julkilausumin? Klassista musiikkia on vaikea kääntää kovin suoraksi politiikan tulkiksi, vaikka sotaa ja sortoa protestoivia sävellyksiä riittääkin. Eräät sinfoniaorkesterit ovat jo ehtineet lennosta vaihtaa ohjelmiinsa edes pieniä solidaarisuuden osoituksia Ukrainalle. Esimerkiksi venäläisen Vladimir Jurowskin johtama Rundfunk-Sinfonieorchester Berlin vaihtoi jo torstaina konserttinsa ohjelmaan Mychajlo Werbyzkyjn säveltämän Ukrainan kansallishymnin ja muuta hänen musiikkiaan. Helsingissä orkesterit olivat talvilomalla sodan alkaessa, mutta Suomalainen […]

  Esittäjiä on satakunta henkilöä, yleisössä kaksikymmentä – tilanne on varovasti sanottuna absurdi. Mutta absurdeihin tilanteisiin on jo totuttu, ellei suorastaan turruttu pandemian saatua kulttuurista niskalenkin. Jyväskylän Ooppera sai lopulta lykkäysten ja epävarmuuksien jälkeen punnerretuksi Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset ensi-iltaansa helmikuun alussa AVIn tiukoin yleisörajoituksin, ja toki se kannatti, kaikesta huolimatta. Oopperan alussa Paavo Ruotsalainen on kuolemaisillaan. Viimeisinä hetkinään hän käy houreen kaltaisessa unessa läpi elämänsä keskeisiä tilanteita, kuten rakkauden, pojan kuoleman, saarnamatkat, hallan aiheuttaman […]

  Suomen alkuvuosi oli oopperan ja orkesterikonserttien suhteen niin totaalisen masentava turhien sulkemisten ja vatvomisten vuoksi, ettei auttanut muu kuin suunnata muualle – useimmissa Euroopan maissa kulttuuritarjonta pyöri normaalisti. Oma matkani suuntautui Lontooseen. Aikamme tärkeimpiin oopperaohjaajiin kuuluva Katie Mitchell oli ohjannut Royal Operaan Händelin Theodoran. Kyseessä oli myöhästynyt kotiinpaluu, sillä oratorio kantaesitettiin siellä vuonna 1750, mutta seurue ei siihen sen koommin ole koskenut. Teoksen uudelleen löytymisessä tärkeää osaa näytteli Peter Sellarsin vavisuttava ohjaus Gyndebournessa vuonna 1996, […]

Helsingin kaupunginorkesteri pääsi vihdoin aloittamaan kunnolla kautensa koronasulkujen jälkeen. Valtaosalla muusikoista oli vielä maskit, ja jouset soittivat etäisyyksillä niin, että jokaisella oli oma pulttinsa. Soinnissa tämä ei suuremmin kuulunut, ja HKO:n filharmoninen lämpö täytti salin. Konsertin ohjelma oli oivaltavasti laadittu. Kehystävänä teemana oli romantiikan alku ja loppu, joita paaluttivat Schubertin ”Keskeneräinen” ja Rahmaninovin kolmas sinfonia. Jörg Widmanin Lied sopi niiden väliin loistavasti, sillä se ponnahtaa Schubertin ja muidenkin romantikkojen perinteestä mutta luo sille etäännytettyjä perspektiivejä […]

  Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaalin nuoret esittäjät onnistuvat lähes mahdottomassa. Roald Dahlin rajuun lastenkirjaan täytyy olla oma suhde ja ymmärrys siitä, että nyt tehdään jotakin itseä suurempaa.   Puhu tyttö, puhu! Ja tyttö puhuu, selittää tarinoita ja ojentaa ihan pihalla olevia vanhempiaan. Matilda on älykäs pieni ihminen, jota isä ja äiti eivät rakasta. Siinä on draama. Brittikirjailija Roald Dahl (1914–1990) kirjoitti pahoja satuja, joista tuli niin suosittuja, että vanhemmatkaan eivät lopulta uskaltaneet jättää niitä lukematta […]

Olipa kaunista musiikkia, huokailtiin Musiikkitalon lämpiössä RSO:n konsertin avausnumeron, Esa-Pekka Salosen uuden kínēma-teoksen jälkeen, Ehkä vähän yllättyneinä, sillä ei kai tämä nykyään riitä tärkeän säveltäjän kantaesityksen yleiskuvaksi? Onko Salonen kesyyntynyt tai viihteellistynyt? Ei näin voi sanoa, klarinetille ja jousiorkesterille tehdyllä kínēmalla on vain uudenlainen lähtökohta. Se ei tee solistin ja orkesterin suhteesta draamaa vaan antaa asioiden rullata. Yleisöystävälliseksikin sitä voi sanoa, mikä ei ole missään tapauksessa moite. Silti esimerkiksi Salosen sellokonsertto on paljon jännittävämpi ja suurisuuntaisempi […]

Taidemusiikin vapaa kenttä näytti voimansa kauden huipentaneissa konserteissaan, kun muutaman päivän sisällä Helsingin barokkiorkesteri taituroi Bachin Brandenburgilaiset konsertot, ja Avanti! palasi juurilleen modernin musiikin klassikkoihin, Stockhausenin ja Ligetin teoksiin, joista ainakin edellisen katoaminen ohjelmistoista on sääli musiikkielämälle. Avantin konsertissa Ritarihuoneella oli tapauksen tuntua: sali oli täpötäynnä yleisöä, ja jännittävä ilmapiiri muistutti yhtyeen alkuajoista – sillä erolla, että nyt ammattitaitoa on kertynyt enemmän. Mukana rivistössä oli Avanti-konkareita mutta myös uutta väkeä. Kun ottaa huomioon, miten vähäistä […]

Viulisti-kontratenori Dmitri Sinkovsky on tullut tunnetuksi jo aiemminkin Helsingin barokkiorkesterin edessä sytyttävänä lavapersoonana, joka tartuttaa virtuositeettinsa koko orkesteriin ja panee musiikin kuin musiikin svengaamaan. Tämänkertaisessa joulukonsertissa Helsingin Vanhassa kirkossa ohjelmassa oli Bachin kuusi Brandenburgilaista konserttoa. Sinkovsky ei pettänyt taaskaan odotuksia: hän melkeinpä tanssi liidatessaan viulun äärestä, syötti aktiivisesti impulsseja ja piti kontrapunktiset kulut lennossa. Teossarja oli tulvillaan rytmistä ja virtuoosista vitaliteettia, jolle hitaiden osien intiimi laulavuus muodosti toimivan vastakohdan. Kansainvälisillä vierailla vahvistettu Hebo oli huippuvireessä, […]