Konsertti- ja Ooppera-arviot

  Barokin ja klassismin ajan musiikin pyhättö Drottningholmin linnateatteri Tukholman kupeessa tarjosi kesän tuotantonaan tanssin ja musiikin aistillista kuhertelua. Rameaun oopperabaletti Pygmalion oli herkkua silmälle ja korvalle.   Pygmalion on kreikkalaisen mytologian kuvanveistäjä, joka tunnetaan parhaiten roomalaisen Ocvidiuksen teoksesta Metamorfooseja. Siinä taiteilija rakastuu omaan naisveistokseensa ja anoo Venukselta – Rameaun oopperassa L’Amour – ”itse luomansa kaltaista vaimoa”. Tämä sitten herättää Ppatsaan henkiin. Pygmalion hurmioituu, eivätkä tyttöystävä Céphisen valitukset auta. L’Amour kuitenkin auttaa häntä löytämään uuden miehen. […]

Viime vuonna nuorten huippumuusikoiden Borea-kvartetti pääsi opiskelemaan Eurooppalaiseen kamarimusiikkiakatemia ECMA:aan. Nimellä on lupaava kaiku, sillä myös Meta4 ja Kamus-kvartetti ovat ponnahtaneet eteenpäin ECMA-opintojen myötä. Borea, joka on jo täysin vakiinnuttanut asemansa kotimaisilla eturivin kamarimusiikkifestivaaleilla, voi hyvin olla seuraava suomalainen kansainvälinen menestyskvartetti. Siltä tuntui, kun kuunteli heidän soittoaan Ritarihuoneella nuorten muusikoiden Kamarikesä-festivaalilla, jonka viimeisessä konsertissa residenssiyhtye Borea oli pääosassa yhdessä taiteellisen suunnittelijan, pianisti Johannes Piirron kanssa. Piirto oli koonnut nelipäiväiseen tapahtumaan kunnianhimoisen kamarimusiikkikattauksen. Päätöskonsertissa kajahtivat muhkeat […]

Usko oli Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä paraikaa meneillään olevan Meidän festivaalin viidennen päivän teema. Siihen sopivasti alkoi ensimmäinen konsertti Tuusulan pittoreskista puukirkosta elävien (ja alle viisikymppisten) säveltäjien neljällä kamariteoksella. Missy Mazzolin Vespers liikkui hiljaisemmissa kohdissa rajamailla, joissa oli vaikeaa erottaa, mikä musiikissa oli etukäteistä ääninauhaa ja mikä Pekka Kuusiston sooloviulua. Mutta useimmiten viulu oli selkeän solistinen, eikä se silloin pettänyt kertaakaan: jo alun sointi oli pehmeä ja kaunis, siirtymät sulavia ja glissandot laulavia. Esityksestä hehkui voimakas herkkyys, […]

Meidän Festivaalin kolmannen päivän teema oli Koneet; ensimmäinen kahdesta samalle teemalle omistetusta päivästä. Ensimmäiset kaksi konserttia saman ohjelman ympärillä pidettiin maanantain tapaan hyvin rajoitetun paikkamäärän taiteilijakodissa, tällä kertaa vastikään museoksi avatussa Eero Järnefeltin Suvirannassa, ja iltakonsertti jälleen Kallio-Kuninkalan Leonora-salissa. Festivaalin etenemisen myötä alkoi hahmottua väistyvän taiteellisen johtajan Pekka Kuusiston aiemmista vuosista poikkeava lähestulkoon jatkuva läsnäolo konserttiohjelmassa. Vaikka aiemman hillityn taka-alalla toimimisen jälkeen on Kuusiston halu nousta tiheämmin estradille ymmärrettävää, leijuu sanapari Minun festivaali jossain tajunnan […]

Meidän festivaalin toinen päivä Järvenpäässä ja Tuusulassa oli rakennettu Sielu-teeman alaosaston Kasvit ja eläimet ympärille. Päivän ensimmäinen ohjelma keskittyi kasveihin: Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa kahteen kertaan esitetty (ja molemmilla kerroilla loppuunmyyty) konsertti sisälsi niin porkkanoita, metsän ekosysteemiä kuin puitakin. Gabriella Smithin Carrot Revolution (2015) sai säveltäjän esittelypuheessa avaimekseen maalari Paul Cézannen sanat: ”Tulee päivä, jolloin yksi ainoa porkkana, jota raikkaasti katsotaan, aloittaa vallankumouksen.” Vähintään pienimuotoisemman järistyksen teos tarjoili. Kamus-kvartetin alkutahdit yhdistelivät napakkaa rytmiikkaa ja jousten laajennettuja […]

Pekka Kuusisto on tyypillisesti jättäytynyt Tuusulanjärven Meidän Festivaalillaan hieman taka-alalle ja tuonut mitä erilaisimpia vieraitaan esiin kanssamusisoijana. Tuntui sopivalta, että jättäessään nyt pitkäaikaisen taiteellisen johtajuutensa Kuusisto astui eilisen avajaispäivän myöhäiskonsertissa lavan keskiöön. Myöhemmin Lontoon Wigmore Halliin lähtevä konsertti oli kouraiseva kertomus syövästä ja siitä, mitä se voi opettaa nykyihmiselle. Syöpätutkija Suvi Savolan eleettömät puheenvuorot ahnaan petollisista syöpäsoluista, Meidän Festivaalin aiemmilta vuosiltakin tutun valokuvataiteilija Maija Tammen videot ja kuvat sekä Kuusiston soitto kietoutuivat Jukka Huitilan ohjauksessa uudenlaiseksi […]

  Pjotr Tshaikovskin Patarouvaa on sanottu oopperoista pietarilaisimmaksi. Siinä soivat keisarillisen kaupungin kuvat, vastakohtaiset tunteet, pelihimon pyörre ja klassismin kulttuuri. Toinen puoli on yksilöpsykologinen: säveltäjä samastui vahvasti sen päähenkilöön, ulkopuolisena suurkaupungin kujilla harhailevaan ja rakkaudesta unelmoivaan Hermaniin. Savonlinnan oopperajuhlien uudessa tuotannossa pietarilainen henki on kyllä läsnä, mutta kovin syvälle yksilödraaman riipaisevuuteen siinä ei päästä. Musiikillisesti se on silti tasokas ja näyttämöllisesti värikäs, aina spektaakkelimaisuuteen asti. Jere Erkkilän ohjaus sijoittuu 1800-luvun loppuun. Jani Uljaksen lavastus luo […]

  Musiikin ajan toiseksi viimeinen päivä tarjoili kaksi kattausta moneen suuntaan laajentunutta esitystaidetta, joiden väliin istuutui ”perinteisempi” konserttikäytäntö. Tanskalainen harmonikkataiteilija Andreas Borregaardin iltapäiväisen soolokonsertin Solo Act kaikki teokset olivat viime vuonna kantaesitettyjä, ja jokainen niistä teki irtioton ”tavanomaiseen” musiikkiesitykseen erilaisilla keinoilla, oli se sitten teatteri-ilmaisua, videotaidetta tai interaktiivista, yleisöä osallistavaa toimintaa.  Jennifer Walshen (s. 1974) SELF-CARE alkoi välittömästi Borregaardin astuessa teatterisaliin sisään, ennen kuin edes aplodeja ehdittiin antaa: yleisö aisti esitysroolin olevan jo päällä. Itse harmonikansoitto […]

Musiikin ajan keskiviikon 4.7. kaksi konserttia lähestyivät nykymusiikkia eri kulmista, tarjoten perspektiiviä sen moninaisuuteen. Iltapäiväkonsertissa Viitasaaren seurakuntatalolla kuultiin soolo- ja triomusiikkia vailla kummempaa elektroniikkaa, kun taas iltakonsertti Viitasaaren teatterilla sisälsi sampleja, visuaalisia elementtejä, monikanavanauhoja, elektronisia ohjaimia ja poikkeavia soittimia. Kuitenkin molemmat konsertit keskittyivät temaattisesti pitkälle erilaisiin ajatuksiin vuoropuhelusta tai sen puutteesta. Iltapäivän Double Bodies –konsertin esiintyjillä, kölniläisen Ensemble Musikfabrik –ryhmän jäsenillä, oli ässänä hihassa kaksoiskellovasket: Marco Blaauwin trumpettiin, Christine Chapmanin käyrätorveen ja Melvyn Pooren eufoniumiin […]

Aleksanterin teatterissa tänä viikonloppuna nähtävä Opera Box -tuotanto Rigoletto tekee mieli hahmottaa jatkona toisaalta kaksi vuotta sitten samassa paikassa esitetylle Don Giovannille että syksyllä Sibelius-Akatemian oopperan tuottamalle Falstaffille. Kaikki kolme ovat Ville Saukkosen ohjauksia, ja sekä Don Giovanni että Rigoletto toimivat ikään kuin epävirallisina lopputöinä Sibelius-Akatemian oopperaopinnoissa yhteen hitsautuneille ensembleille. Rigolettossa lauloi juuri valmistunut oopperaluokka, jonka opintojen viimeinen tuotanto Falstaff oli ollut. Komediallinen teos oli oiva portti Verdin maailmaan. Nyt oltiin tositoimissa. Rigoletton solistikaarti oli saatu laadukkaasti […]

Matti Salmista on syytä tulla kuuntelemaan kun vielä voi. Yli 70-vuotiaana Salminen jaksaa edelleen painaa, mutta koskaan ei tiedä milloin upea ura tulee lopulliseen päätökseensä. Nyt loppu tuntui häämöttävän kaukana. Täysi katsomo sai nauttia bassotaiteesta Tapiola Sinfoniettan konsertissa, joka oli rakennettu kehystämään Salmisen unohtumatonta hahmoa. Mozartin kahta konserttiaariaa pohjusti vauhdikas balettimusiikkikokonaisuus Idomeneo-oopperasta. Tämä oli oiva valinta, sillä etenkin baletin käynnistävä verevä chaconne on Mozartia loistokkaimmillaan. Tapiola Sinfonietta esitteli Ville Matvejeffin innostamana parasta wieniläisklassistista osaamistaan: sen […]

Suurimuotoisuus on nykymusiikissa melko epätavallista. Osittain kyse on esteettisistä ratkaisuista ja etenkin aiemmin tradition karistamisesta, osittain taas taidemaailman tämänhetkisestä tuotantologiikasta. Hatunnoston ansaitsevat siis toimijat, jotka tohtivat tilata myös laajempia kokonaisuuksia. Helsingin kamarikuoro teki rohkeasti muistaessaan Suomen sisällissodan päättymisen 100-vuotispäivää tunnin mittaisella tilausteoksella – nykyaikaisella a cappella -requiemillä. Ratkaisuun oli epäilemättä vaikuttanut se, että kantaesittäessään kaksi vuotta sitten Alex Freemanin Shakespeare-aiheisen tilausteoksen A Wilderness of Sea HKK oli huomannut amerikkalaissyntyisen Freemanin taidon hallita suurta kuorosointia ja […]