Konsertti- ja Ooppera-arviot

Aniharvan sävellyksen esitykset ovat sellaisia tapauksia kuin Gustav Mahlerin kahdeksannen sinfonian. Valtavaa koneistoa vaativa ja totaalisesti elämää suurempi teos kysyy sellaisia ponnistuksia, ettei sitä tämän tästä esitetä. Erityisiä kahdeksannen esitykset ovat myös siksi, ettei tämän mittakaavan sinfonioista saa äänitteiltä kuin heikosti aavistelevan kuvan. Mahlerin kahdeksannen voi todella kokea vain tilassa, fyysisenä ja syvälle tajuntaaan tunkevana elämyksenä. Suomessa ”Tuhannen sinfonia” kuultiin viimeksi 2006, silloinkin Helsingin juhlaviikoilla. Radion sinfoniaorkesterin Mahler-sarjan myötä Juhlaviikot saivat nyt Mahler-kruunun 50-vuotisjuhliensa kunniaksi. […]

Harmonikkashamaani Kimmo Pohjosen uusimman teoksen Ultra Organin kantaesitys oli viime vuonna Kölnin Filharmonia-konserttisalissa, mutta kun teoksen virallista Suomen ensiesitystä nyt kuunteli Agricolan kirkossa, elektronisen urkuharmonikan tunteikas spektaakkeli tuntui istuvan kuin nakutettu nimenomaan kirkkotilaan. Teoksessa Pohjosen harmonikka muuttuu sähköisiksi syliuruiksi, sillä lähes kaikki instrumentista kuuluvat äänet ovat Kölnin Filharmonian konserttisaliuruista äänitettyjä sampleja. Kun elektroniikalla boostattu supersoitin kommunikoi Mikko Heleniuksen soittamien akustisten urkujen kanssa, Pohjonen metsästää harmonikalleen jälleen uusia soinnillisia maailmoita, mutta tekee myös löytöretkeä urkumusiikkiin. ”] […]

Moni nykysäveltäjä painottaa, että vaikka hänen musiikissaan olisikin ulkomusiikillisia vaikutteita, teoksella ei ole ohjelmaa eikä se kuvita mitään suoraan. Siksi tuntuu virkistävältä, ettei Sebastian Hillillä vaikuta olevan mitään ohjelmallisuutta vastaan tai tarvetta todistella teostensa itsellisyyttä. Hänen kamarimusiikissaan kuvitetaan ja seurataan tiukasti runoja sekä paneudutaan hellästi esimerkiksi Gesualdon madrigaalityyliin ja acid housen teknosaundeihin. Hillin toistaiseksi kolmiosainen Paraphrase-sarja oli pääosassa Sibelius-Akatemian Kesän nuoret taiteilijat -sarjan konsertissa, joka oli muotokuva huimaan menestykseen ponnahtaneesta säveltäjästä. Kilpailuvoittoja, kansainvälisiä yhteyksiä ja merkittäviä […]

Helsingin juhlaviikkojen musiikkitarjonnan avannut Esa-Pekka Salosen 60-vuotisjuhlakonsertti Kansallisoopperassa oli kohteensa näköinen, epämuodollinen ja moniaineksinen, mutta rakentelultaan se tuntuu jääneen vähän kesken. Kun Ruotsissa järjestettiin vuosikymmen sitten E-P:n 50-synttärigaala, siellä esiintyi iso joukko hänen kanssaan työskennelleitä taiteilijoita tervehdyksineen. Vähän samaa aikomusta lienee ollut nytkin, mutta vieraat jäivät kapellimestarikollega Alan Gilbertiin, laulaja-näyttelijä Paula Vesalaan ja basso Matti Salmiseen. Hyvä idea oli ottaa Paula Vesala mukaan myös juontajan roolissa, ja hänen ja syntymäpäiväsankarin jutustelut toivat rentoa tunnelmaa. Valot, […]

Radion sinfoniaorkesteri ja sopraano Kristine Opolais, kapellimestari Hannu Lintu Turun musiikkijuhlien avajaiskonsertissa 10.8., Verdi, Catalani, Boito, Dvorak, Puccini.   Latvialaissopraano Kristine Opolais on pantu Turun musiikkijuhlilla paljon vartijaksi: koko festivaalia on kuukausien ajan markkinoitu hänen kasvoillaan. Moinen tähtikultti asettaa tietysti solistin suurten odotusten kohteeksi, kun nimenomaan hänen kuulemistaan varten Konserttitaloon oli perjantain avajaiskonserttiin varmasti laittautunut moni sellainenkin, jota muutoin olisi ollut perin haastavaa yrittää houkutella paikalle. Opolais aloitti urakkansa paikkansa lunastaakseen hienoimmalla mahdollisella tavalla, laulamalla […]

Torre del Lagon Puccini-festivaalin historia muistuttaa hieman Savonlinnaa. Ensimmäinen festivaali pidettiin 1930 suurin odotuksin, toinen jäi konsertiksi 1937, ja sodan jälkeen yritettiin taas 1949. Mutta toden teolla toiminta alkoi 1967 kuten Savonlinnassakin.   Festivaalin omistajaksi asettui Viareggion kunta, joka määrää nykyisen säätiön hallinnosta. Siellä on esiintynyt suuria nimiä, mutta taiteellinen taso on vaihdellut eikä arvosteluista päätellen ole viime vuosina ollut kaksinen. Festivaalin hallituksen puheenjohtaja ja väliaikainen taiteellinen johtaja on kapellimestari Alberto Veronesi, joka johti vierailun […]

  Barokin ja klassismin ajan musiikin pyhättö Drottningholmin linnateatteri Tukholman kupeessa tarjosi kesän tuotantonaan tanssin ja musiikin aistillista kuhertelua. Rameaun oopperabaletti Pygmalion oli herkkua silmälle ja korvalle.   Pygmalion on kreikkalaisen mytologian kuvanveistäjä, joka tunnetaan parhaiten roomalaisen Ocvidiuksen teoksesta Metamorfooseja. Siinä taiteilija rakastuu omaan naisveistokseensa ja anoo Venukselta – Rameaun oopperassa L’Amour – ”itse luomansa kaltaista vaimoa”. Tämä sitten herättää Ppatsaan henkiin. Pygmalion hurmioituu, eivätkä tyttöystävä Céphisen valitukset auta. L’Amour kuitenkin auttaa häntä löytämään uuden miehen. […]

Viime vuonna nuorten huippumuusikoiden Borea-kvartetti pääsi opiskelemaan Eurooppalaiseen kamarimusiikkiakatemia ECMA:aan. Nimellä on lupaava kaiku, sillä myös Meta4 ja Kamus-kvartetti ovat ponnahtaneet eteenpäin ECMA-opintojen myötä. Borea, joka on jo täysin vakiinnuttanut asemansa kotimaisilla eturivin kamarimusiikkifestivaaleilla, voi hyvin olla seuraava suomalainen kansainvälinen menestyskvartetti. Siltä tuntui, kun kuunteli heidän soittoaan Ritarihuoneella nuorten muusikoiden Kamarikesä-festivaalilla, jonka viimeisessä konsertissa residenssiyhtye Borea oli pääosassa yhdessä taiteellisen suunnittelijan, pianisti Johannes Piirron kanssa. Piirto oli koonnut nelipäiväiseen tapahtumaan kunnianhimoisen kamarimusiikkikattauksen. Päätöskonsertissa kajahtivat muhkeat […]

Usko oli Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä paraikaa meneillään olevan Meidän festivaalin viidennen päivän teema. Siihen sopivasti alkoi ensimmäinen konsertti Tuusulan pittoreskista puukirkosta elävien (ja alle viisikymppisten) säveltäjien neljällä kamariteoksella. Missy Mazzolin Vespers liikkui hiljaisemmissa kohdissa rajamailla, joissa oli vaikeaa erottaa, mikä musiikissa oli etukäteistä ääninauhaa ja mikä Pekka Kuusiston sooloviulua. Mutta useimmiten viulu oli selkeän solistinen, eikä se silloin pettänyt kertaakaan: jo alun sointi oli pehmeä ja kaunis, siirtymät sulavia ja glissandot laulavia. Esityksestä hehkui voimakas herkkyys, […]

Meidän Festivaalin kolmannen päivän teema oli Koneet; ensimmäinen kahdesta samalle teemalle omistetusta päivästä. Ensimmäiset kaksi konserttia saman ohjelman ympärillä pidettiin maanantain tapaan hyvin rajoitetun paikkamäärän taiteilijakodissa, tällä kertaa vastikään museoksi avatussa Eero Järnefeltin Suvirannassa, ja iltakonsertti jälleen Kallio-Kuninkalan Leonora-salissa. Festivaalin etenemisen myötä alkoi hahmottua väistyvän taiteellisen johtajan Pekka Kuusiston aiemmista vuosista poikkeava lähestulkoon jatkuva läsnäolo konserttiohjelmassa. Vaikka aiemman hillityn taka-alalla toimimisen jälkeen on Kuusiston halu nousta tiheämmin estradille ymmärrettävää, leijuu sanapari Minun festivaali jossain tajunnan […]

Meidän festivaalin toinen päivä Järvenpäässä ja Tuusulassa oli rakennettu Sielu-teeman alaosaston Kasvit ja eläimet ympärille. Päivän ensimmäinen ohjelma keskittyi kasveihin: Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa kahteen kertaan esitetty (ja molemmilla kerroilla loppuunmyyty) konsertti sisälsi niin porkkanoita, metsän ekosysteemiä kuin puitakin. Gabriella Smithin Carrot Revolution (2015) sai säveltäjän esittelypuheessa avaimekseen maalari Paul Cézannen sanat: ”Tulee päivä, jolloin yksi ainoa porkkana, jota raikkaasti katsotaan, aloittaa vallankumouksen.” Vähintään pienimuotoisemman järistyksen teos tarjoili. Kamus-kvartetin alkutahdit yhdistelivät napakkaa rytmiikkaa ja jousten laajennettuja […]

Pekka Kuusisto on tyypillisesti jättäytynyt Tuusulanjärven Meidän Festivaalillaan hieman taka-alalle ja tuonut mitä erilaisimpia vieraitaan esiin kanssamusisoijana. Tuntui sopivalta, että jättäessään nyt pitkäaikaisen taiteellisen johtajuutensa Kuusisto astui eilisen avajaispäivän myöhäiskonsertissa lavan keskiöön. Myöhemmin Lontoon Wigmore Halliin lähtevä konsertti oli kouraiseva kertomus syövästä ja siitä, mitä se voi opettaa nykyihmiselle. Syöpätutkija Suvi Savolan eleettömät puheenvuorot ahnaan petollisista syöpäsoluista, Meidän Festivaalin aiemmilta vuosiltakin tutun valokuvataiteilija Maija Tammen videot ja kuvat sekä Kuusiston soitto kietoutuivat Jukka Huitilan ohjauksessa uudenlaiseksi […]