Arvio: Nykyorkesterimusiikin ääripäitä
Radion sinfoniaorkesteri järjesti sinfoniakonserttiperinteen mittapuulla poikkeuksellisen vahvan nykymusiikki-illan. Nykymusiikkitapaukseksi konsertin teki jo se, että kantaesityksensä sai vuonna 2006 Teosto-palkitun Sampo Haapamäen ensimmäinen täysimittainen sinfoniaorkesteriteos, 25 minuuttinen – siis keskimääräistä hivenen laajempi – Motto. Se oli päässyt konsertin paraatipaikalle, ainoaksi teokseksi väliajan jälkeen. Tyypillisesti nykymusiikille varatulle paikalle, avausteokseksi, oli niin ikään valittu uutta musiikkia, Sebastian Fagerlundin Isola (2007), jonka konsertin johtanut Dima Slobodeniouk tilasi aikoinaan Korsholman musiikkijuhlille. Tuloksena oli kahden hyvin erilaisen sävelkielen kohtaaminen. ”] Säveltäjät […]
Arvio: Kaaren taju peitti saksofoni-ikonin epätasaisuuden
Tenorisaksofonisti ja huilisti Juhani Aaltonen on jo monen jazz-toimijoiden sukupolven arvostama hahmo. Juuri 80 vuotta täyttänyt mahtimuusikko sai itselleen räätälöidyn, monipolvisen teoksen vuonna 2013 perustetun Sointi Jazz Orchestran kapellimestari-säveltäjä Rasmus Soinilta. Hän edustaa vastaavasti alan nuorinta puuhamiessukupolvea. Espoossa kantaesitetty Saarnaaja piristi omaleimaisuudellaan, jonka äärellä musiikin tyylilajia ei tehnyt mieli kysellä. ”] Aaltosen improvisaatio väreili syvän lajiymmärryksen hengessä, mutta valitettavasti hän suoriutui epätasaisesti ja paikoin hyvinkin kalseasti. Tässä päiväkonsertissa myös yleisö oli kohmeisella tuulella. Konsertti oli […]
Arvio: Meditointia ympyrän kehällä
Yksi 20-vuotiaan Kirkko soikoon -festivaalin tämänkertaisista aiheista on Danten Jumalainen näytelmä, myöhäiskeskiajan maailman muotokuva ja varhaisen renessanssin avainteos. Vuonna 1321 valmistunut runoelma oli teemana yhdessä festivaalin omaperäisimmistä tapahtumista, kun monitaiteinen Cloud Feet Company vei matkalle Jumalaisen näytelmän kosmologiaan. Meditaatio ei ole ryhmälle vain estetiikkaa vaan konkreettinen työskentelymetodi. Se oli aistittavissa rauhoittavasti esiin kiertyvässä moniaistisessa kuvaelmassa, jossa hiljaisuuksilla oli keskeinen rooli. Eri elementit kiertyivät yhteen pehmeästi. Lausuja-näyttelijät Mirjami Heikkinen ja Gabrielle Goria lukivat taiten valittuja […]
Arvio: Meidän festivaali vaalii rajattomuutta
Kahden tunnin standardikonsertille haetaan vaihtelua usein tiivistämällä, mutta Kansallisteatteriin tänä viikonloppuna rantautunut Meidän festivaalin talvipaketti lähti toiseen suuntaan: klubiohjelma mukaanluettuna perjantaina ja lauantaina oli tarjolla tapahtumista alkuillasta myöhään yöhön. Enimmillään yli neljän tunnin mittaiset konsertit loivat aidon minifestivaalin, joka oli myös osuva tiivistys Pekka Kuusiston Meidän festivaalin olemuksesta. Kuusisto on pyrkinyt tuomaan tapahtumaan yhä enemmän tekijöitä, jotka eivät suoraan asemoidu klassisen taidemusiikin tai populaarimusiikin koteloihin. ”Taiteen” ja ”popin” kuvitellusta rajavyöhykkeestä on tullut Meidän festivaalin […]
Arvio: Nuoret laittoivat konsertin liikkeeseen
Tämä konsertti oli kukkuroillaan: samaan iltaan oli pakattu poikkitaiteellisuutta, yhteistyötä nuorten kanssa, tanssia ja kantaesityksiä sekä kapellimestarilupaus Klaus Mäkelä. Ei kuitenkaan tullut tunnetta, että Helsingin kaupunginorkesteri olisi lyönyt konserttiin liian paljon valtteja, sillä Sammon taonta -esitys oli eheä kokonaisuus nuoresta energiasta. 50 nuorta tanssijaa Kruununhaan yläasteen tanssilinjalta sekä 09 Helsinki Human Rights -säätiön tanssiryhmästä pukivat musiikkia liikkeeksi ja osallistuivat tanssiteoksiin, jotka olivat Kuule, minä sävellän! -hankkeen tämän kauden antia. Viiden 12–17-vuotiaan säveltäjän lyömäsoitinkappaleet ja […]
Arvio: Elias päästi Oopperajuhlakuoron valloilleen
Kun Mendelssohnin Elias-oratorion ensimmäinen kuoro-osa – Israelin kansan epätoivoinen avunhuuto – kajahti käyntiin, saattoi vain todeta kuinka erinomainen idea oli levittää Oopperajuhlakuoron osaamista Savonlinnan ulkopuolelle. Radion sinfoniaorkesteri ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ovat ryhtynet yhteistyöhön, jonka ensimmäinen tuotanto Elias on. Esitys osoitti heti, kuinka arvokasta on hyödyntää oopperakuoron potentiaalia orkesterimaailmassakin. Tuloksena oli voimallisuudessaan poikkeuksellinen konsertti. Mendelssohnin Paulus– ja Elias-oratoriot jatkavat Bachin ja Händelin perintöä ja tasaavat tietä romanttiselle oratoriolle. Mistään puolioopperasta on turha puhua; oratorio oli 1800-luvullakin […]
Arvio: Repaloitu piano
Mitä enemmän taiteen vastaanottaja joutuu jälkikäteen keräilemään sisäisiä rojujaan, sen parempi. Tässä suhteessa kahden varsin töytäisevän esityksen ilta Mad House Helsinki -näyttämöllä teki varsin terveellisen vaikutuksen. Monitaiteilija Sándor Vályn musisointi oli äärikokeellinen pianon tuhoamisen rituaali, kun taas säveltäjä Jovanka Trbojevicin työryhmän esitys B Funeral juhli selvän ilmaisevalla tavalla dadaliikkeen satavuotisuutta. ”] Sinällään erillisillä performansseilla oli iso yhteinen taustatekijä: B Funeral -multimediateoksessa videoelementti perustui improvisoituun äänimaisemaan, joka puolestaan oli tuotettu eräässä Vályn taidenäyttelyssä. Tämä Trbojevicin ja näyttelijä […]
Indigo ei ole lintu eikä kala
Astelin uuden ”metallioopperan”, Apocalyptica-sellistien Eicca Toppisen ja Perttu Kivilaakson säveltämän Indigon ensi-iltaan Kansallisoopperassa psyykanneena itseni siihen, että nyt genrerajat kumoon ja korvat auki sille, mitä uutta tyylien risteytys voi tuoda. Pettymys oli kuitenkin melkoinen – ei siksi, että oltaisiin menty populaarimusiikin puolelle vaan siksi, että pysyttiin niin tutunomaisessa oopperatyylissä. Tässä lajissa säveltäjällä pitäisi kuitenkin olla paljon enemmän kekseliäisyyttä ja draaman tajua. Orkesterista kuultiin mahtipontista Hollywood-musiikkia, etenkin John Williamsin Tähtien sotaa. Laulajat lauloivat kauniita puccinimaisia […]
Ruusuja Linnunradan liftarille
Mozartin Taikahuilu Turun ruotsalaisessa teatterissa 9.2.2016. Rosor slår ut ur den hårdaste mark. Ruusut tunkevat esiin kovimmastakin maaperästä, riimitteli runoilija Nils Ferlin aikoinaan. Hänen sanansa ovat käyneet Turussa oopperan alalla toteen moneen kertaan, sillä olosuhteet oopperataiteen tekemiseen eivät lounaisimmassa Suomessa ole kaksiset. Paikka toisensa jälkeen on osoittautunut riittämättömäksi, ja viime vuosiksi on palattu Turun ruotsalaiseen teatteriin, jonka suojissa oopperaa on tehty talon perustamisesta alkaen 1800-luvun alkupuolella. Ja yhä tantereesta pukkaa ruusuja. Tänä talvena ohjelmassa on […]
Kotimaista huippuoopperaa Tampereella
Kari Heiskasen ohjauksessa Kohtalon voima kihisi elämää, vauhtia, realistisia tilanteita ja lämmintä huumoria. Giuseppe Verdin Kohtalon voima Tampereen Oopperassa. Verdi on dominoinut Tampereen Oopperan ohjelmistoa 2000-luvulla. Viimevuotiseen, sekä teosvalintana että tuotantona vähemmän onnistuneeseen Nabuccoon verrattuna helmikuussa esitetty Kohtalon voima oli kuin korjausliike: jos Nabuccoa vaivasi konstaileva, pysähtynyt ohjaus sekä solistien epätasaisuus, Kohtalon voima oli vakuuttava laatutuotanto, jota kannattelivat Kari Heiskasen eloisa ohjaus, vankka solistimiehitys sekä Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia. Maakuntaoopperasta tuskin saattoi enää puhua. […]
Arvio: Englundin henkeä Mikkelissä
Saimaa Sinfonietta otti ensimmäisen lähdön säveltäjä Einar Englundin 100-vuotisjuhlavuoden viettoon Einar Englund 100 vuotta -konsertillaan. Konsertin avasi Harri Vuoren jousiorkesteriteos Lentoon. Joutsenten soitimen inspiroima teos kuvailee elävästi syöksyä halki ilmojen. Lintujen laulukohtaus järvellä saa kuulautensa kvartti- ja kvintti-intervallien hienovaraisesta vaihtelusta. Kiehtova teos. Englundin viulukonsertto (1981) on säveltäjän myöhäiskauden työtä. Se on kappaleena enimmäkseen lyyrinen ja yhä neoklassistisen tyylin edustaja, mutta jäänyt harvoin esitetyksi. ”] Syynä kai se, että teos ei sisällä sisällä erityisen mielenpainuvia teemoja ja […]
Arvio: Kehno tarina soi loistokkaasti
Näin se on: kotimainen barokkiooppera on opiskelijoiden käsissä. Kansallisooppera väläytti syksyllä jälleen kiinnostustaan lajityyppiin, mutta virkeät opiskelijatahot takaavat sen, että barokkioopperaa voi kokea nyt jo säännöllisesti. Näissä tuotannoissa ilahduttaa kunnianhimoisuus sekä innokkuus, joka syntyy itse tekemisestä. Omaehtoisuuden malliesimerkki oli myös Metropolia ammattikorkeakoulun huomassa tuotettu Händelin Theodora-oratorio, joka sai ensi-iltansa eilen. Tänä iltana se esitetään vielä toistamiseen. Ensimmäistä kertaa Suomessa nähty oopperallinen teos oli tehokkaasti näyttämöllistetty piskuisen työryhmän voimin ja roolitettu oivallisesti. Antiikin Roomaan sijoittuva […]