Vedenneitoromanssi palasi kantaesityspaikalleen
Arvio: Paciuksen Die Loreley Aleksanterin teatterissa 13.1., ensi-ilta 11.1. Muut esitykset: 15.1., 17.1. ja 19.1. klo 19 Friedrich eli sittemmin Fredrik Pacius oli hampurilaisessa porvarisperheessä varttunut viulisti, joka päätyi ensin Tukholman hovikapelliin ja sitten 25-vuotiaana Helsingin yliopiston eli silloisen Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston musiikinopettajaksi. Nuori saksalainen alkoi ahkeroida autonomisen Suomen pääkaupungin musiikkielämän hyväksi. Hän organisoi konsertteja ja perusti Akademiska Sångföreningenin, sävelsi Topeliuksen librettoon oopperan Kung Karls Jakt sekä Runebergin runoon laulun Vårt land eli Maamme-laulun. Paciuksesta tuli yksi […]
Tiensuun uutuuskonsertto näytti, että nykymusiikki voi olla hauskaa olematta banaalia
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 11.1. Musiikkitalossa. John Storgårds, kapellimestari; Darren Acosta, pasuuna. Radion sinfoniaorkesteri käynnisti kevätkautensa John Storgårdsin kapellimestarivierailulla perjantaina 11. tammikuuta, esitellen kahtakin kauden kantavaa linjaa. Tapansa mukaisesti orkesteri soittaa paljon nykymusiikkia ja tilaa kotimaisilta säveltäjiltä teoksia; lisäksi Béla Bartókin musiikki on ollut viime vuosina orkesterille läheistä – keväällä kuullaan myöhemmin vielä sekä alttoviulukonsertto että kolmas pianokonsertto. Illan avasi Joseph Haydnin kuuluisalla Lontoon-kaudella sävelletty Sinfonia nro 96, lisänimeltään ”Ihme”. Hienon vähäeleinen, melodian juhlaa oleva hidas […]
HKO:n amerikkalaiskattaus ei aivan puhjennut hurmaavuuteen
Mainion Järnefelt-kinokonsertin varaslähdön jälkeen Helsingin kaupunginorkesteri palasi keskiviikkona 9. tammikuuta kauden angloamerikkalaisen teeman äärelle. Virolaiskapellimestari Risto Joostin johdolla orkesteri keskittyi amerikkalaissäveltäjiin, ja erityisesti hieman tuntemattomampiin teoksiin. Illan alkusoittona toimi Charles Tomlinson Griffesin alun perin pianolle säveltämä Valkoinen riikinkukko, joka sai orkesterikantaesityksensä vuonna 1919, vain neljä kuukautta ennen kuin espanjantauti vei 35-vuotiaan säveltäjän hengen. Euroopassa opiskelleen Griffesin innostus impressionismiin ja romantiikkaa eksoottisempiin sointiväreihin oli voimakkaasti läsnä: alkutahdit huokuvat Debussyn Faunin iltapäivää. Hämyisten tunnelmien äityessä crsecendoiksi oli kenties […]
Heräävän elokuvamusiikin ajankuva: Järnefeltin sävelet tukivat mestarillista Laulua tulipunaisesta kukasta
Ainoa Hollywoodin Walk of Famelle päässyt suomalainen, elokuvaohjaaja Mauritz Stiller, ohjasi 100 vuotta sitten Johannes Linnankosken romaaniin perustuneen elokuvan Laulu tulipunaisesta kukasta. Ruotsissa tehdyn elokuvan alkuperäinen orkesterisäestys on ollut laulu- ja orkesterisäveltäjänä tuolloin kuuluisan Armas Järnefeltin (1869-1958) kynästä lähtöisin ja ensimmäinen tunnettu pohjoismainen elokuvasävellys. Näiden yhteisten satavuotisjuhlien kunniaksi Helsingin kaupunginorkesteri säesti Musiikkitalossa loppiaisena Svenska filminstitutetin restauroimaa kopiota elokuvasta kapellimestari Jaakko Kuusiston johdolla. Juonitematiikaltaan Laulu tulipunaisesta kukasta on kouluesimerkillisellä draamataiteella kyllästetty. Koskelan ison talon poika […]
Kaukasuksen primitiivisyys vastavoimana konsepti-Wagnerille
Slaavilaista alkuvoimaa ja kestävien äänten urheilujuhlaa – tätä on Wagner venäläisittäin. Valeri Gergijevin 2000-luvun alussa synnyttämä Ring-tetralogia on maan ensimmäinen varsinainen Ring-tuotanto ja pyörii yhä lähes täysille saleille. Valeri Gergijev on sinnikkäästi pyrkinyt luomaan venäläistä Wagner-traditiota: hän on vakiinnuttanut Wagner-oopperat Pietarin Mariinski-teatterin ohjelmistoon sekä levyttänyt Parsifalin, Valkyyrian ja Reininkullan menestyksekkäästi talon orkesterin ja kansainvälisten huippusolistien kanssa Mariinskin omalle levymerkille. Parsifalin ja Lohengrinin Gergijev toi Mariinskiin 90-luvun lopulla, ja uuden vuosituhannen alkaessa hänen silmissään […]
Tuhkimon taika ei syty
Kansallisbaletti joutuu vielä tämän kauden elämään Kenneth Greven valitsemin ohjelmin, joten uutta alkua siinä mielessä vielä odotellaan. Syyskauden klassikkouutuus, koreografi David Bintleyn versio Tuhkimo-sadusta noudatti viime vuosien linjaa eli oli pettymys. Satubaletit – etupäässä Pähkinänsärkijä – ovat etenkin joulun ja uudenvuoden aikaan jokaiselle balettiryhmälle rituaalinomaista ohjelmistoa ja usein koko muun toiminnan taloudellinen perusta. Kansallisbaletissa Pähkinänsärkijästä vastasi tällä kertaa balettioppilaitos. Sekin tarjosi sadun lumoa enemmän kuin Tuhkimo. David Bintleyn koreografia on pyörinyt Birminghamissa vuodesta 2010, ja se […]
Barokki tanssii ja käy ihon alle
Claudio Monteverdiä ja Jean-Philippe Rameauta voi pitää barokkioopperan alkuna ja viimeisenä kukoistuksena, ja heidän rinnastuksensa toimi kiinnostavasti Berliinin barokkipäivillä. Uusi festivaali korosti barokkimusiikin yhteyttä tanssiin. Daniel Barenboimille lankeaa epäsuorasti kiitos siitä, että Berliinin valtionoopperassa on saatu säännöllisesti nauttia barokkioopperasta. Ei suinkaan siksi, että hän itse sitä tekisi tai edes suosisi vaan siksi, että hän vie talossa soittavaa Staatskapellea konserttikiertueille, joiden aikana on voitu pitää barokkijaksoja vierailevine periodiorkestereineen. Tämä on yksi tapa järjestää tämän […]
Mahler-syksy päättyi vereslihaiseen tragediaan
Arvio: Musiikkitalo 21.12.: Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu Radion sinfoniaorkesterin Mahler-sykli alkoi Juhlaviikkojen yhteydessä kahdeksannen esityksellä, kävi läpi sinfoniat nro 1, 3 ja 4 ja päätyi nyt syyskauden päätteeksi kuudenteen sinfoniaan. Jos syksyllä on muutamankin Mahler-konsertin ennättänyt kuulla, yksittäisille teoksille kertyy äkkiä kumuloituvaa lisäpainoa. Tunne on korostunut, jos sinfonia on esitetty ilman väliaikaa konsertin ainoana teoksena – näin myös nyt kuudennen kohdalla. Sinfonian kouraiseva pessimismi saa heti tammikuun puolessavälissä vastaansa toisen sinfonian voitokkaan ylösnousemusvision, ja […]
Syvämietteinen löhöilymatka Kamus-kvartetin tapaan
Arvio: Kino Soi! -konsertti Kino Tapiolassa 17.12.: Kamus-kvartetti Nyt toista kauttaan pyörivä Tapiolan Kino Soi! -konserttisarja on osa jo mukavan yleiseksi tullutta kunnianhimoisen ja rennosti tarjoillun kamarimusiikkielämän suuntausta, jossa innokkaat muusikot valtaavat inspiroivia tiloja. Kino Soi!:ta kantaa tapiolalainen paikallistunne ja taiteellisen suunnittelijatiimin Hanna Hohdin, Markus Hohdin, Liina-Mari Raivolan ja Petja Kainulaisen rakkaus vuonna 1955 rakennettuun upeaan Kino Tapiolan elokuvateatteriin, jonka tyylikäs tunnelmallisuus huutaa elokuvanäytöksiä monipuolisempaa käyttöä. Konserttisarjan syyskauden päätti identiteetiltään vankkumattoman tapiolalainen Kamus-kvartetti, joka […]
Hakolan sinfonia on jättifanfaari uudelle alulle
Arvio: Musiikkitalo 12.12.: Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, Seong-Jin Cho, piano Sinfonikkous ei ole kuollut Suomesta, ja tehokkuusmaksimoinnin aikanakin taide voi yhä olla elämää suurempaa. Kimmo Hakola antoi ensimmäiselle sinfonialleen kaiken sen ajan jonka se tarvitsi, useamman vuosikymmenen, ennen kuin Radion sinfoniaorkesteri ja Hannu Lintu viimein pääsivät kantaesittämään sen eilisessä konsertissaan. Hieman kuten vuonna 1996 lopulta kantaesitetty pianokonsertto se on kamppailun tulos ja uusi alku. Pianokonserton jälkeen konsertoista on tullut 60-vuotiaalle Hakolalle keskeinen ilmaisumuoto, ja […]
We Jazzin sunnuntai: vähäeleistä coolia ja syvätason rauhaa
Arvio: We Jazz, Helsinki 9.12.2018. Bowman Trio; Verneri Pohjola & Mika Kallio: Animal Image. We Jazzin jälkimmäinen sunnuntai oli festivaalin luontevaa rauhoittumisen aikaa. Ainon-kvartetin brunssiesiintymisiä lukuun ottamatta varsinaisia konsertteja oli kaksi: Bowman Trio Helsinki Contemporary –installaatiogalleriassa Bulevardilla sekä Verneri Pohjolan ja Mika Kallion elokuvallinen(kin) Animal Image vuodenvaihtessa sulkeutuvassa elokuvateatteri Andorrassa. Voisi puhua siis trumpettiteemaisesta illasta, ellei se olisi tässä yhteydessä etenkin rumpaleita aliarvioivaa. Vaikka Bowman Trion melodiavastuu oli trumpetisti Tomi Nikulla, hääri juontohommissa rumpujen takaa […]
We Jazzin lauantai: älyllisyydestä mietiskelyn kautta riemukkaaseen hulinaan
Arvio: We Jazz 8.12.2018. Aki Rissanen Trio, Dalindèo, Kim Myhr: You | Me, Jonah Parzen-Johnson, Arwi of Lovers, Mopo. Kattilahalli, Tiivistämö, Mittarihuone; Suvilahti, Helsinki. Suomen jazzkenttää ei voi sanoa kovin yhtenäiseksi. Jopa etelärannikko on pirstaloitunut rinnakkaisiksi maailmoiksi, joissa estetiikat ja ikäluokat risteävät. We Jazzin (samoin kuin turkulaisen Flame Jazzin) aura on karrikoiden muistuttanut hieman boulez’laista modernismia – Sibelius-Akatemian jazzosaston kasvattien kompleksia fonitrio-musiikkia, jota hunnuttaa snobismi ja eksklusiivisuus, ja jonka vaihtoehto-ohjelmana on yleensä retroilevaa tanssijazzia. […]
